keskiviikko 7. joulukuuta 2016

#17 Steinerkasvatuksen peruskivet

Jarno Paalasmaa
Mitkä ovat steinerkasvatuksen kaksi tai kolme peruskiveä?
Eräänä päivänä inspiroiduin kysymään jokaiselta opettajanhuoneeseen tulevalta opettajalta: Mitkä ovat mielestäsi steinerpedagogiikan kolme peruskiveä? Useille opettajakollegoilleni tuntui olevan helppo sanoa kaksi peruskiveä ja kolmatta moni jäi miettimään hetkisen pidempään. Mielenkiintoista oli sekin, että kaikki nimesivät keskenään eri peruskivet. Aiheesta on myös kirjallisuutta, sekä Steinerin omia luonnehdintoja että muuta kirjallista näkemystä.
Jarno Paalasmaa pohtii steinerkasvatuksen peruskiviä. (kuva: Pia Pale)

Maailman parhaat kasvatusajatukset -kirjassa (Into-kustannus 2016) määrittelen steinerkasvatuksen kulmakivet:
  1. olettamus ihmisen henkisestä ydinolemuksesta
    ja
  2. ajatus eettiseen vapauteen kasvamisesta

Tässä määritelmässäni steinerpedagogiikan perustana ja lähtökohtana korostuvat toisiinsa kietoutuneina monikerroksinen ihmiskäsitys (mm. Lapsen kasvatus hengentieteen kannalta) ja Steinerin Vapauden filosofiassa kehittämä vapauskäsitys.
Niin ikään Ulla Ahmavaara (Antroposofisia virikkeitä Suomelle, Ciris 2016) nimeää tuoreessa artikkelissaan steinerpedagogiikan kolme peruskiveä:
  1. Lapsen yksilöllisen, henkisen, olemuksen huomioon ottaminen
  2. Ikäkauden mukainen kasvatus ja ikäkausiopetus
  3. Lapsen temperamentin tuntemus ja huomioiminen kaikessa opetuksessa

Steinerkoulun kansainvälisessä opetussuunnitelmassa Tobias Richter ja Martin Rawson puolestaan määrittelevät steinerkoulun peruspilariksi kaksi suurta periaaterypästä:
  1. Ihmisen kehityksen tutkiminen
  2. Sosiaalisen kolmijäsennyksen periaatteet

Se, että muotoilut poikkeavat toisistaan ei ole huolestuttavaa. Huolestuttavaa olisi, jos kaikki määrittelisivät peruskivet yhdenmukaisesti. Steinerpedagogiikka ei ole perustaltaan yhden totuuden liike. Antroposofinen ja henkinen viitekehys steinerpedagogiikan perustassa ei ole luonteeltaan uskonnollinen, vaan enemmänkin filosofinen.
Eroja vastauksiin tulee jo siitä, että toiset ajattelet kysymystä teoreettisemmalla ja toiset konkreettisemmalla tasolla. Useimmat luonnehdinnat liittyvät myös tavalla tai toisella toisiinsa, eivätkä sinänsä ole keskenään ristiriidassa. Kolmessa edeltävässä steinerpedagogisesta kirjallisuudesta poimitussa tulkinnassa ensimmäisenä peruskivenä tuodaan esiin kokonaisvaltainen myös henkisen ulottuvuuden sisältävä steinerpedagoginen ihmiskäsitys. Pyrkimyksestä ymmärtää ihmistä ja lapsen ja nuoren kehitystä nousee elävä käytäntö.
Teksti: Jarno Paalasmaa


Jarno Paalasmaa on kasvatusvaikuttaja, opettaja ja kirjailija. Väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Vantaan seudun steinerkoulussa sekä kahden pienen lapsen isä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

#16 ACTS of Steinerpedagogy

On mahtava tunne olla mukana viikon mittaisessa aivomyrskyssä.

Välillä pitää haastaa omat ajattelun taidot ihan käytännöllisesti!


Kyse on neljän maan steinerkoulujen yhteisen ACTS Erasmus+-projektin viimeisestä ison porukan työskentelyviikosta Brightonissa. Tällä työskentelee aamusta iltaan yli 40 steinerkoulun lukioluokkien opettajaa Suomesta, Tanskasta, Norjasta ja Englannista aivan uudenlaisen opetussuunnitelman kimpussa.


PÄÄMÄÄRÄ: Luova, ajatteleva ihminen, joka tiedostaa oman merkityksensä ja ottaa vastuun itsestään ja toimistaan maailmassa.

Suunnitelman keskiössä ovat luovat ajattelun taidot ja niiden tunnistaminen. (ACTS = Acknowledging Creative Thinking Skills). Pyritään siis luomaan sellainen tutkinto, opetussuunnitelma ja samalla myös arviointimenetelmä, jolla voidaan tunnistaa ja tunnustaa opiskelijan ajattelun taitoja. Ja joka tietenkin myös kehittää, synnyttää, mahdollistaa ja houkuttelee niitä esiin!


Työtä tehdään monella tasolla. Olemme työskennelleet arvojen kanssa, avaintaitojen,  luovien ajattelun taitojen, oppiainekokonaisuuksien, arviointitapojen ja -taulukoiden... Tälle työlle on ollut hyväksi se, että joudumme työskentelemään vieraalla kielellä ja sovittamaan ajatuksemme ja näkemyksemme yhteen toisista opetusympäristöistä tulevien kanssa. Ei ihan helppoa - mutta avartavaa kyllä!

Tässä voin kehua huoletta Suomesta mukana olevia opettajia! Mahtavaa porukkaa! Sitoutuneita, innostuneita ja luotettavia! Täällä on hyvä meininki - muut sanovatkin, että suomalaiset nauravat aina! Kyllä - mutta myös punnertavat aiheen parissa.

ACTS on siis projekti, jossa rakennetaan opetussuunnitelma lukioon ja todistus sille, kansainvälisesti sanottuna tasoille 2 ja 3. Englantilainen Crossfields Instituutti organisoi tutkinnon virallistamisen, jolloin siitä tulee (melko pitkällä aikavälillä) kansainvälinen tutkinto, jolla voi pyrkiä jatko-opintoihin mm. Englantiin ja muihin Euroopan maihin.


Mitä iloa tästä on Suomelle? Voimmeko me koskaan saada ylioppilastutkinnon rinnalle omaa kansainvälistä tutkintoa? Ehkä emme pitkiin aikoihin. Uskomme kuitenkin, että olemme rakentamassa ainutlaatuista tutkintoa, joka palvelee nuoria paljon nykyistä paremmin tässä vinhasti muuttuvassa maailmassa. Ja tällaisessa työssä kannattaa olla mukana, vaikka nopeita voittoja ei olisikaan tarjolla.

Nyt ACTS-projektin ensimmäinen vaihe on lopussa - mutta kokonaisuudessaan työ on vasta alkumetreillä. Aivomyrskyt jatkuvat!


Lisää ACTS-projektista: http://luovanajattelunlukio.blogspot.fi/

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

#15 Kansainvälinen steinerkoululiike toimii koko ajan...



On ollut pitkään mielessä, että miten voisi tuoda tätä koululiikkeen kansainvälistä työtä näkyväksi.

Välillä tuntuu siltä, että steinerkoululiikkeen kansainvälinen olemus unohtuu muualta kuin juhlapuheista. Ja kuitenkin se on olennainen osa jokaista steinerkoulua ja steinerpäiväkotia! Tätä samaa pedagogiikkaa toteutetaan ympäri maailmaa!

Kansainvälinen yhteistyö on hidasta, ei tule nopeasti suuria voittoja - vaan pitkällisten prosessien kautta hiukan jotain näkyvää... ja usein ei sittenkään - työ on piilossa rakenteissa - kansainvälisessä lobbaustyössä, informaation keskinäisessä jakamisessa, pedagogiikan perustan työstämisessä, yhteisten 'uhkien ja mahdollisuuksien' kartoittamisessa. Mutta on kaikille näkyviäkin asioita - WOW -päivä yhtenä esimerkkinä!
ECSWE (Euroopan steinerkoulujen neuvosto) Brysselissä 2014



Millaista se kansainvälinen työ on? Ai käytännössä? Kokouspäivät alkavat aamuvarhain ja jatkuvat iltamyöhään. Takapuoli kuluu milloin missäkin kolkassa joko Eurooppaa tai maailmaa, jonkun paikallisen steinerkoulun penkkiä kuluttaen (hämmästyttävän samanlaisia tuoleja kaikkialla), jossain vaiheessa aina päässä surisee, kun pinnistelee niin kovasti, että pysyy kärryillä nopeassa keskustelussa. Kokouksien välissä edustajat lukevat ja laativat raportteja, kirjelmiä, kyselyitä, hankkivat tietoa oman maansa asioista, hoitavat saamiaan (ottamiaan) tehtäviä.


Kokouksissa kuitenkin tapaa kollegoita eri puolilta maailmaa. Se se on homman suola! Näissä tapaamisissa syntyneet ystävyys- ja tuttavuussuhteet ovat arvokkaita! Kuinka helppoa onkaan ottaa yhteyttä milloin minnekin, hoitaa asioita, kun ollaan tuttuja! On mahtavaa kun saa olla mukana tekemässä tällaista työtä näiden upeiden, sitoutuneiden ihmisten kanssa!

Koululiikkeen tilanteen hahmottaminen laajemmin auttaa näkemään omat asiamme oikeassa perspektiivissä. Sillä: Kuinka erilaista! Kuinka samanlaista!

Tänä viikonloppuna (ja osin viime viikollakin) on Tartossa ECSWE:n ja IASWECE:n kokoukset. Näistä ensimmäinen on steinerkoulujen euroopanneuvosto ja jälkimmäinen steinerpäiväkotien kansainvälinen neuvosto. Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta kun ne kokoontuvat yhdessä. Yhteisellä ajalla ollaan työyhmissä käsitelty steinerpedagogiselta kannalta medialukutaitoa, arviointia ja koulunaloitusikävaihetta.
Viron steinerkoulujen opettajien ja varhaiskasvattajien lisäksi
seminaarissa oli mukana IASWECE ja ECSWE.
Tämän kerran seminaariosassa oli aiheena mediakasvatus.

Jokaisessa näistä aiheista on steinerkouluilla ja -päiväkodeilla painetta johonkin suuntaan yhteiskunnan puolelta. Toisissa maissa enemmän, toisissa vähemmän. Steinerkoululiike haluaa säilyttää omaleimaisuutensa ja omat pedagogiset periaatteensa - mutta myös muovata niitä yhdessä tässä muuttuvassa maailmassa.

Yhteisen vision luominen vaatii keskustelua - puhumista ja kuuntelua. Yhdessä viikonlopussa ei kymmenien ihmisten yhteisissä keskusteluissa päästä lopputulokseen. Työ jatkuu ECSWE:n osalta tammikuussa.

Kokouksissa käsiteltiin muuten myös monia muita asioita - niistä jaetaan tarkemmat raportit kouluille ja päiväkodeille - kunhan kokousedustajat ovat päässeet omien työpöytiensä ääreen takaisin.

Mutta jotain pientä ja helposti sulavaa alkupaloiksi?


Nyt on alkanut pieni yritys tuoda näkyväksi välähdyksiä maailmalta, niistä steinerkouluista ja -steinerpäiväkodeista, joissa Suomen Steinerkasvatuksen liiton edustajat kokousmatkoillaan käyvät. Kuvablogi In Steiner... Steinerissa bongattua avattiin juuri äsken! Tässä aloitteessa on pääasiana nostaa esiin kuvien kautta pieniä visuaalisia aarteita ja hauskoja käytäntöjä, joita matkalaisten eteen matkoilla tulee. Tervetuloa mukaan!
Seminaariselfie Tartossa 14.10.2016:
Tina Iwersen, Suomen edustaja IASWECE:ssä
Pia Pale, Suomen edustaja ECSWE:ssä
Mukana oli myös Outi Rousu.

Steinerkasvatuksen liiton edustajat edustavat Suomen steinerkouluja ja -päiväkoteja seuraavissa foorumeissa:

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

#14 Hissipuhe steinerpedagogiikasta

Mitä se steinerpedagogiikka oikein on?

No vastaappa siihen sitten nopeasti, selkeästi ja tyhjentävästi! Monet opettajat ovat sanoneet, että mitä pidempään he työskentelevät aiheen parissa - sitä vaikeammaksi tiivistäminen muodostuu.

Siitä huolimatta ja juuri siksi - sitä kannattaa harjoitella. Sillä monet vanhemmat ovat sanoneet, että eivät he oikein siitä steinerpedagogiikasta mitään ymmärrä. Ja jopa että steinerekoulua olisi helpompi käsittää ilman sitä steinerpedagogiikkaa.

No huh huh!

Nyt tuli läksyksi kaikille steinerkasvattajille valmistaa oma hissipuhe! Ja ei vanhempiakaan mikään estä tekemästä omaansa... :)




Erään steinerkoulun henkilöstön ja hallituksen yhteisessä työpajassa lähestyttiin aihetta restoratiivisin työtavoin, muutaman erilaisen kysymyksen kautta... jolloin saatiin aikaan tällainen lista:

Mitkä ovat tärkeimpiä asioita steinerpedagogiikassa?

  • Oppilaan (ihmisen!) kohtaaminen ja arvostus 
  • Kokonaisvaltaisuus 
  • Tarkoituksenmukaisuus 
  • Itse tekeminen tekemisen meiningillä / käytännön läheisyys 


Jossakin toisessa koulussa tai päiväkodissa lista voi olla eri näköinen. Restoratiivisin keskustelumenetelmin saadaan isostakin asiasta ja isostakin ryhmästä kaivettua esille ryhmän mielestä oleellisia asioita. Tällaisesta listasta saa jo mainion tiiviin steinerpedagogiikan esittelyn aikaan. Seuraavalla kerralla voi sitten nostaa esiin jotkut toiset asiat.


Kirjoitin juuri taannoin oman hissipuheeni Jyväskylän steinerkoulun blogia varten. Seuraava teksti on siis alunperin julkaistu siellä.

Hissipuhe

Olen ollut tekemisissä steinerkoulun ja sen pedagogiikan parissa koko aikuisikäni. Ja vieläkin innostun siitä. Minulla on koulussamme kaksi lasta, viikillä ja seiskalla. Töissä olen Steinerkasvatuksen liitossa, joka on Suomen steinerkoulujen ja -päiväkotien yhteistyöjärjestö.
Steinerpedagogiikka on minulle tärkeä asia. Usein saan vastata kysymykseen, että mitä se steinerpedagogiikka oikeastaan on - ja saan kritiikkiä, että vastaan liian pitkällisesti ja monimutkaisesti. Tässä nyt hahmotelma nopeaksi "hissipuheeksi"...
Steinerpedagogiikka kasvattaa lasta vapauteen - vapaus ei silti ole metodi steinerkasvatuksessa, vaan päämäärä. Vapauteen kasvaminen tarkoittaa sitä, että sitten myöhemmin, ihan isona, ihminen voi toimia vapaasti ja itsenäisesti, omien oivallustensa pohjalta, eettisesti kestävästi - rakkaudesta tekoon. Tämä on minusta aivan mielettömän hieno päämäärä. 
Toinen steinerpedagogiikan keskeinen juttu minulle on se, että lasta kasvatetaan kokonaisvaltaisesti. Steinerpedagogiikassa tätä toteutetaan käytännön tasolla, jokaisessa päivässä ja jokaisessa oppitunnissa. Oppiessa käytetään paitsi päätä, niin myös kättä ja sydäntä. Enkä nyt tarkoita vain erilaisten oppimistyylien huomioimista, vaan sitä, että joka päivä koulussa puhutellaan lapsen ajattelua, toiminnallisuutta ja tunne-elämää. Olemme kaikki ajattelevia, tuntevia ja tekeviä olentoja - jokaisessa teossamme tulisi olla sydän ja pää mukana, jokaisessa ajatuksessamme... You got the point? 
Kolmanneksi pointiksi otan tähän taiteen työtapana ja opetusmenetelmänä. Mikä tekee steinerpedagogiikasta opetustaidetta? Tilanneherkkyys, nyanssien taju, se, että opettaja innostuu ja lapset innostuvat, kuvaileva kertominen, joka herättää voimakkaita mielikuvia, omien mielikuvien pohjalta tehty itsenäinen luova työ - piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen… Opettaja on oikeastaan opetustaiteilija, joka luo tilanteet, tarinat, mielikuvat - ei vain valmiin oppimateriaalin pohjalta, vaan itse työstäen, eläytyen ja todeksi tehden.
Ping! Hissi on perillä... 
Aloitin viime keväänä oman blogiprojektin: 100 asiaa steinerkoulusta - jossa nostan lisää steinerpedagogiikkaan liittyviä asioita esiin - useammallekin hissireissulle, siis.
- Pia Pale

torstai 25. elokuuta 2016

#13 Steinerkoulun markkinointi

Olen vuosien mittaan miettinyt steinerkoulun markkinointia monet kerrat. Ollut mukana palaverissa jos toisessakin, joissa on mietitty missä ja mikä se kultamunia muniva hanhi on. Onko steinerkoulu maailman tarkimmin varjeltu salaisuus, kun siitä ei enempää tiedetä?

Joskus johonkin palaveriin olen tehnyt tällaisen aloituksen:



Kaikki nuo aiemmat palaverit kiteytyivät tähän viimeisimpään, jossa oli puhumassa Jyväskylän steinerkoulun opettajille ja hallitukselle Aava&Bangin luova johtaja Mikko Kalliola.

Mikko Kalliolan paikoin maaninenkin esitys osui ja upposi. Kaikkihan on loppujen lopuksi todella yksinkertaista.... Vai onko?

Mikko Kalliola vauhdissa.

Mitä on markkinointi?

Kalliolan määritelmä: Markkinointi on sitä miten asiakkaita saadaan ja miten ne pidetään. Asiakas on se, jolla on jokin asia, johon me voimme vastata. Asiakkaat saadaan lupauksella ja ne pidetään ihan vaan pitämällä se lupaus.

Eli miten tämä kääntyy koulumaailmaan. Joskus kuulee puhuttavan paheksuvalla äänellä, että vanhemmat ovat ottaneet asiakkuussuhteen kouluun. Asiakkaan, joka on aina oikeassa. Harrastavat koulushoppailua, hyi kauhia. Mutta oikeasti on vain vanhempia, jotka haluavat lapselleen parasta. Ja se mikä on kenenkin mielestä se paras, luonnollisestikin vaihtelee.

Steinerkoulun lipunkantajana en voi paheksua valinnan vapautta.  Eräs steinerkouluisä tiivisti: Mikä on pienin yhteinen nimittäjä steinerkoululaisten vanhempien kesken? He kaikki ovat käyttäneet keskimääräistä enemmän aikaa kouluvalinnan tekemiseen. He ovat kaikki etsineet vaihtoehtoa...

Se on se asia johon steinerkoulu voi vastata...

Steinerkoulussa ei ole olemassa sitä kaikille samaa yhtä asiaa, jonka takia koulu valitaan. Erilaisissa kyselyissa on todettu, että steinerkoulu on vaihtoehto monesta eri syystä. Eri syiden yhdistelmistä. Toisten mielestä varhainen kielten opetuksen aloitus on se juttu, jollekulle ikakausiopetus, jollekin toiselle yhteisöllisyys ja seuraavalle ihan jokin toinen asia. Tässä blogiprojektissa käsittelen varmaan useimpia noista asioista.

Kertoessamme steinerkoulusta, annamme lupauksia, luomme odotuksia. Meillä on paljon hyviä juttuja joista voisimme kertoa enemmän ja isommalla äänella. Sellaisia, mitkä saattavat olla koulujen väelle niin tavallisia, ettei tule mieleenkään että niissä nyt mitään ihmeellistä olisi.

Mutta kun viesti - lupaus - on saatu eteenpäin - on sitten todellinen tehtävä pitää se. Ihmiset suhtautuvat lupauksen pitämiseen intohimoisesti. Tietenkin! Rikottu lupaus on kauhun paikka. Ja huonoa mainosta. Tässä kohtaa viimeistään tullaan siihen, että koulun ja päiväkodin markkinointi on koko yhteisön juttu. Henkilökunnalla ja hallituksella on vastuunsa siinä, että lupaukset pidetään.

Sisäinen loiste

Vanhakantainen ajatus on, että steinerkoulun kyllä löytävät ne, jotka sinne oikeasti haluavat. No jaa, kyllä jonkinlainen markkinointi on ihan hyvä juttu tässä maailmassa. Kaikista parasta markkinointia olisi sisäinen loiste.

Tarkoitan sitä, että koulun oma väki, koulun sisäpiiri, on niin innoissaan siitä mitä siellä tehdään - että puhuu siitä lakkaamatta kaikille vastaantulijoille. Oikeastaan sisäinen hehku muuttuu loisteeksi siinä vaiheessa kun viesti menee eteenpäin lähipiirille - kummeille, mummoille, työkavereille, naapureille, kavereille. Ja kun he laittavat viestiä eteenpäin, valo vaan lisääntyy.

Mitään hehkua ei synny ilman substanssia. Aatteellista ja metodista substanssia steinerkouluista ja -päiväkodeista löytyy. Myös ihmisten välinen kemia tulee saada kohdilleen, jotta kipinä syttyy.

Nykyään on niin helppo kertoa laajemminkin siitä mitä meillä tapahtuu. Muuallakin kuin kaupan kassalla. Siis somessapa tietenkin. Steinerkoulut ovat ottaneet ensi askeleensa some-maailmassa - nyt tarvitaan vielä buustia koko porukan omaan some-etikettiin: Jaan ja kommentoin, kerron, että tää on musta hyvä juttu ja että oon tosi tyytyväinen.

No miten Jyväskylän steinerkoulu rupesi tekemään sisäistä loistettaan näkyväksi?  Koulun blogissa, kurkatkaa tästä!

maanantai 8. elokuuta 2016

#12 Digitalisaatio steinerkoulussa

No ohhohh. Voiko noita kahta sanaa laittaa samaan lauseeseen? Eikö steinerkoulu ole joku hippeyden viimeinen saareke nyky-yhteiskunnassa?

Juuei.

Tyttöset selailemassa 'ipadejaan'
kuva: Steinerpäiväkoti Tähtitarha.

Aluksi voisi pohtia mitä digitalisaatio on. Peesataan kasvatusajattelija Pasi Sahlbergiä. Lainaukset siis hänen puheestaan HundrED projektissa (video alla).

"Onko se sitä että kirjat poistuu? Että voit opiskella koneen kautta kotoa? Me ei oikein tiedetä mitä se on ja siihen on vaikea ottaa kantaa."
Ja sitten Sahlberg jatkaa, että aivojen fysiologia mukautuu ja sopeutuu siihen mihin niitä käytetään. Eli lyhytkestoiseen, nopeaan silmäilyyn ja reaktioon. Kun aivot ovat sopeutuneet ruudun äärellä tapahtuvaan informaation keräämiseen, se ei osaakaan sitä perinteistä, pitkäkestoista ja lineaarisesti etenevään tiedonhankintaa. Esim. lukemista.

Sahlberg toteaa, että yli puolet nuoristamme on nykyään ruutuajan, internetin, sosiaalisen median suurkäyttäjiä, yli neljän tunnin kulutus päivässä! Hän kysyy, että kannattaako meidän lisätä sitä koulussa, kun kerran tiedetään, että se vaikeuttaa syväoppimista, kriittistä ajattelua, syvällistä ymmärtämistä? Eikö silloin kannattaisi koulussa auttaa nuoria ajattelun ja informaation prosessoinnin oppimisessa ja käsittelyssä?

Juurikin näin. Itse olen ajatellut tätä digiloikkaa ihmetellen. Miksi pitäisi kokoontua samaan tilaan tuijottamaan ruutua? Mikä on se lisäarvo, minkä digitalisaatio tuo kouluun, jonka keskeisimpänä tavoitteena tulisi olla ihmisyyteen kasvaminen?

Sahlbeg kysyy, että mitä siellä koulussa oikein pitäisi tehdä. Hän pohtii, että joskus tulevaisuudessa voidaan olla sitä mieltä, että teknologian käytön aiheuttamat aivomuutokset ovat sen laatuisia, että todetaan, että koulussa voitaisiin tehdä mieluummin jotain muuta. Niin, että!!!
"Opettakaa lapsille keskustelua, ajattelua, empatiaa, toisten kanssa yhdessä tekemistä, kirjojen lukemista, niistä keskustelua..."
- Pasi Sahlberg, HundrED 2016 


Pasi Sahlberg digitalisaatiosta (HundrED, video, 6 min)

Digitalisaatio - tieto- ja viestintäteknologia - on kuitenkin tullut jäädäkseen. Koodauksen airut Linda Liukas toteaa samaisissa HundrED puheenvuoroissaan, että nykylapset ovat viimeinen sukupolvi, joka käsittää tietokoneen erillisenä koneena. Tulevaisuudessa tietokone on kaikkialla, kaikissa tavaroissa. Liukkaan pointti on, että lapset on opetettava heti alusta asti aktiivisiksi ja luoviksi toimijoiksi tietokonemaailmassakin - ei vaan käyttäjiksi ja kuluttajiksi.

No entäs sitten steinerkoulu? Mitä steinerkoulu tekee?

Suhtaudutaanko steinerkoulussa tieto- ja viestintäteknologiaan kriittisemmin kuin keskimäärin koulumaailmassa yleensä? Opettaja-lehden (12/2016) tekemässä OPS-kyselyssä tuli esiin vastanneiden opettajien suuri huoli. Opettajat ovat huolissaan... asia on uusi ja koulutusta tarvitaan.



Opettajia on tietenkin aiheesta enemmän tai vähemmän innostuneita. Niin on kaikissa kouluissa. Kriittisyys on tässä kohtaa enemmän kuin paikallaan. Se ei tietenkään tarkoita asian torjumista, kieltämistä tai ohittamista. Sen pitäisi tarkoittaa kiinnostunutta, tietoista ja ajattelevaa lähestymistapaa. Niin ainakin toivon. Opettaja-lehden haastatteleman peruskoulun luokanopettajan mielestä "digiloikan ohella pitäisi keskustella paljon perustavamman laatuisista asioista, eli siitä millaisilla opetuksellisilla arvoilla ja asioilla autetaan lapsia kasvamaan vahvoiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi". Samaa mieltä!

Itselläni oli sellainen unelma, että steinerkoulussa voitaisiin opettaa tieto- ja viestintäteknologiaa ja valmiuksia sen käyttöön - lähes ilman näitä vempaimia. Vempaimia on maailma täynnä. Se on jo niin monta kertaa nähty, että käyttöliittymät muuttuvat huikeaa vauhtia, joten niihin ei kannata takertua. Mutta mitä ovat nämä valmiudet? Olisiko keskustelu, ajattelu, empatia, yhdessä tekeminen, lukeminen mitään?

Unelmani ei ole kuitenkaan täysin toteutunut. Härvelit ja laitteet ovat osa koulumaailmaa steinerkouluissakin nyt uuden opsin myötä - 3.luokasta lähtien. Se, että niitä käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden - on itsestään selvyys, mutta voi olla toteutukseltaan myös hyvin vaihtelevaa.

Tieto- ja viestintäteknologia steinerkoulussa

  • Esiopetuksessa ja luokilla 1-2 tietoteknologisia taitoja kehitetään ilman laitteita
  • 3.luokalta lähtien tietoteknologiaa käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden
  • Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä suositaan oppilasta aktivoivia ja osallistavia toimintatapoja

Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016)

Koko tieto- ja viestintäteknologian opettamisen ja käyttämisen tulisi olla aktivoivaa ja osallistavaa. Tietenkin! Kuten kaiken muunkin opetuksen! Elämälähtöistä, maailmaan liittyvää. Sillä pitäisi pyrkiä hyvään, kauniiseen ja todelliseen.

Koulussa ja elämässä on silti vieläkin monia asioita joissa tekniikkaa ei tarvita, ja joihin sitä ei kannata väkisin ympätä. Otetaan esimerkiksi tämän hetken kuuma villitys, Pokémon Go! Lievällä epäuskolla olen seurannut keskustelua pelin hyödyntämisestä koulumaailmassa. No huh huh. Tarvitaanko sitä vempainta siihen, minun ja maailman väliin - vaikka se paljastaisikin virtuaalisten olentojen olemassaolon - koulussakin. Voi olla paitsi järkevää, myös ihan kiinnostavaa oppia käyttämään paperista karttaa. Enemmän luottamusta itseen kuin tekniikkaan!

Tulevana kouluvuonna tullaan näkemään monia pedagogisia kokeiluja steinerkouluissakin. Opettajille toivon rohkeutta tarttua itselle kenties vieraaseenkin aiheeseen ja opettajakunnille ja vanhempainiltoihin hedelmällisiä keskusteluja - siitä mikä tässä on oikeasti tärkeätä.

Eurytmistit eturintamassa

Suomalaisen steinerkoululiikkeen piirissä on tehty kansainvälisesti merkittävää kehittelytyötä. Eurytmian opettajat ovat kehitelleet alaluokkien oppilaille liikkumiseen perustuvia harjotteita - leikkejä!- tietojenkäsittelytieteen peruskäsitteitten ymmärtämiseksi ja ohjelmoinnin logiikan avaamiseksi.

Olemme kokeilleet monenlaista, mutta haluamme, että se, mitä kehitämme on autenttista sekä liikkeen että ajatuksen kannalta. Eurytmistit ovat aina nähneet eurytmisessä liikkeessä ajattelun kehittämisen mahdollisuudet. Etsimme tapaa säilyttää ajattelun elävyys mahdollisimman pitkälle. Emme halua tehdä pintapuolisia juttuja, joissa ”oppilas käskyttää robottia leikkivää opettajaa”, mitä myös tehdään, kun koodausta opetetaan ihmisiä ja ihmisryhmiä liikuttamalla. 
Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)

Olen innoissani eurytmistien ennakkoluulottomasta aluevaltauksesta. Se sopii niin tämän uuden opsin henkeen. Edellisessä postauksessa (#11 Uusi OPS steinerkoulussa) esiin nostettu opettajien välinen yhteistyö ja aiempien kokemusten tietoinen käyttäminen tulevat mainiosti todeksi.
Koodaamisen tai tietojenkäsittelyn syvä- käsitteiden opettelu eurytmiassa on myös asia, jossa yhteisopettajuus luokan- ja tai matematiikanopettajan kanssa tullee korostumaan. On varmasti helpompi matematiikan opettajankin opettaa logaritmi oppilaille, jos oppilaat ovat leikkineet binäärijakoleikkiä eurytmiatunnilla vuosia aiemmin. Erityisesti helpottaa, jos matematiikanopettaja osaa herättää leikin muistin kätköistä ja leikittää sen, ennen asian selittämistä. Kuvittelemme, että steinerkoulun tulisi pedagogiikassaan tähdätä siihen, että steinerkoulun alumnit ovat maailmassa uusien ajatusten aktiivisia luojia eivätkä passiivisia kuluttajia ja toistajia.
 Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko:

Kappale luvusta: 3.3.5 L5 - Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
Ihminen nähdään luovana ja taidetta tarvitsevana ihmisenä, jonka mielikuvitusta, kykyä eläytyä ja ajatella tilanteita nykyhetkeä pidemmälle tuetaan antamalla oppilaalle ja opiskelijalle mahdollisuus opiskella tiedon, taidon ja taiteen alueilla tasapainoisesti kaikkien lukuvuosien ajan. Jotta oppilaista ja opiskelijoista kasvaisi maailmaa muuttamaan kykeneviä ihmisiä, luovuus ja mielikuvitus ovat tärkeitä taitoja oppia. Ihmisen on pystyttävä mielessään näkemään valmis työ tai tilanne, jonka haluaa tehdä, jotta muutos voisi syntyä. Steinerkoulu ei ole tekniikkavastainen. Steiner totesi jo 1922, että “Tärkeämpää kuin vanhan kouluperinteen kannalta luullaan, on perehtyminen nykyiseen tekniikan maailmaan”1.
Tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen kuuluvat käytännön tvt-taidot omien tuotosten laadinnassa, vastuullinen käyttö, tvt tutkivassa ja luovassa työskentelyssä sekä tvt:n käyttö vuorovaikutuksessa, verkostoitumisessa ja vaikuttamisen keinona.
1 Steiner 1989, 26



perjantai 5. elokuuta 2016

#11 Uusi OPS steinerkoulussa

Kouluvuosi alkaa näillä näppäimillä ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön - myös steinerkouluissa - luokille 1-6.
Mikä muuttuu uuden OPSin myötä?

Opetushallituksessa opetussuunnitelmatyön päällikkönä toiminut Irmeli Halinen kiteyttää muutoksen näin:
  1. Toimintakulttuuri
    Jokainen koulu toimii aidosti oppivana yhteisönä, jossa oppilaan rooli on aktiivinen ja keskeinen - ja sitä kautta löydetään tekemisen ja oppimisen ilo.
  2. Oppiaineiden välinen yhteistyö
    Välineinä laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet.

    Laaja-alainen osaaminen =
    sen tavoitteet ovat yhteisiä kaikille oppiaineille, jokaisessa oppiaineessa niitä lähestytään omasta suunnastaan.

    Monialaiset oppimiskokonaisuudet =
    velvoittavat opettajat tekemään yhteistyötä ja ottamaan oppilaat mukaan luomaan yhdessä kiinnostavia ja innostavia oppimiskokonaisuuksia. Monialaiset oppimiskokonaisuudet voivat olla melkein mitä vain sosiaalisista ja taiteellisista projekteista erilaisten ilmiöiden tutkimiseen.


Irmeli Halinen uudesta opetussuunnitelmasta (video 3 min)

Steinerkoulussa on totuttu ajattelemaan, että sen oma opetussuunnitelma on itsessään 'eheyttävä' - juuri sillä tavalla kuin Irmeli Halinen videossa kertoo: 'että eheyttäminen auttaa oppilaita näkemään asioiden välisiä yhteyksiä ja riippuvuussuhteita, auttaa oivaltamaan, että miten he voivat käyttää eri oppiaineissa opittuja tietoja ja taitoja ja miten ne tiedot ja taidot liittyvät heidän omaan elämäänsä.'

Juuri sillä tavalla steinerkoulun opetussuunnitelma on rakentunut - vuosiluokan kaikki sisällöt tukevat toisiaan ja luovat yhtä isoa eheää kuvaa. Sen lisäksi opetussuunnitelma kertaa ja peilaa kokonaisuuksia, niin että niihin voidaan viitata myöhemmin. Alaluokilla on tietoisesti liikuttu ja tehty paljon - eikä pelkän liikkumisen ja tekemisen takia. Luokan yhteisiä kokemuksia viljelystä, luonnosta, kiven kankeamisen vaikeudesta jne. nostetaan esiin myöhemmin, jolloin aikaisempi tapahtuma saa laajemman merkityksen. Tähän on esimerkiksi pitkäaikaisella luokanopettajalla hyvä mahdollisuus, koska hän oli paikalla kun sitä ja tätä tehtiin. Aineopettajat voivat luottaa opetussuunnitelmaan.

Se mikä on uutta steinerkoululle ja haastaa jokaisen opettajan ja koulun muutokseen, on monialaisten oppimiskokonaisuuksien uudelleen ajattelu ja toteutus. Steinerkoulun traditioon ja opetussuunnitelmaan kuuluu juurikin näitä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Mutta että ne ajateltaisiin nyt uudelleen - että koulu toimisi nyt aidosti oppivana yhteisönä! - se on mahtava tilaisuus kaikille steinerkouluille - vahvistaa omia vahvuuksia!

Innostusta uuteen ja hyvää alkavaa kouluvuotta kaikille!

Monialaiset oppimiskokonaisuudet

  • tuntimäärältään vähintää oppilaiden yhden kouluviikon tuntimäärä
  • toteutus: esim: yhden viikon aikana kaikki tunnit tai pitemmällä aikavälillä ennalta sovitut oppitunnit ja tilanteet
  • sisällön ja toteutuksen suunnittelu yhdessä oppilaiden kanssa
  • ensin tavoitteen muotoilu: mitä halutaan oppia, saada aikaan ja keiden kanssa
  • vähintään kahden eri oppiaineen ja opettajan välistä yhteistyötä
  • yhteistyötä voi olla ulkopuolisten toimijoiden kanssa
  • laajennetaan oppimisympäristöä
  • oppilaat tutkivat jotakin ilmiötä tai asiaa (esim. valta, hyvinvointi, terveys, ilmastonmuutos)
  • tulos voi olla esim. kampanja, taide- tai ympäristöprojekti...
  • monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteet, sisällöt ja toteuttamistavat päätetään koulukohtaisessa opsissa ja ne täsmennetään lukuvuosisuunnitelmassa
Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016) 

------

Jos sinua kiinnostaa valtakunnallinen opetussuunnitelmauudistus - niin kurkkaapa näitä linkkejä:



maanantai 13. kesäkuuta 2016

#10 Traditio steinerkoulussa

Steinerkoulu on täynnä tradioita. Rippusta vaille sadassa vuodessa niitä onkin jo ehtinyt kertyä aikamoinen määrä. (Kyllä! Ensimmäisen steinerkoulun perustamisesta tulee vuonna 2019 kuluneeksi 100 vuotta!)
coachingenitori.com

Mikä steinerkoulussa on traditiota? Mitä jää, jos traditiot poistetaan?

Steinerkoulun tunnistaa traditioistaan. Estetiikasta. Juhlista. Työtavoista ja -välineistä. Ne ovat ihania! Ne ilmentävät kauniisti steinerkoulun ja päiväkodin erityistä tunnelmaa, joka on ominaista kaikille steinerkouluille ja -päiväkodeille kautta maailman. Samalla niissä elää ja välittyy pedagogiikan perustavia asioita.

Välillä on vaikea erottaa pedagogisia perinteitä toisistaan. Siis niitä jotka ovat jossain vaiheessa syntyneet käytännön vaatimuksista ja sitten periytyneet opettajasukupolvelta toiselle - niistä pedagogisista toimintamalleista jotka ovat syntyneet alkuperäisestä pedagogisesta näkemyksestä.

Sillä nämähän ovat kaiketi eri asioita? Tai ainakin voivat olla?

Pahimmillaan tradition perusta on sen toteuttajalle täysin hämärtynyt. 'Koska tämä kuuluu steinerpedagogiikkaan' ei ole mikään kovin loistava selitys. Itseasiassa se on tosi huono. Parhaimmillaan pedagoginen traditio taipuu vuosien vieriessä yhä aina uusien oppilassukupolvien käyttöön. Aina uudistuneena, ajankohtaisena ja elinvoimaisena.

waldorfstl.org

Steinerpedagogiikassa on hienoa juurikin se, että kaikella toiminnalla ja kaikilla tavoilla on olemassa mielekäs ja johdonmukainen pedagoginen peruste. Steinerpedagogiikkaan ei kuulu täyteleikki eikä mielivaltaisesti valittu toiminta. Kaikki mitä tehdään, palvelee yhtä suurta tehtävää: kokonaisvaltaista lapsen kehityksen tukemista. Myös ulkoiset traditiot.


Joillekin ihmisille nämä traditiot ovat hyvin tärkeitä. Heidän on vaikea nähdä steinerkoulua ilman värillisiä luokkia, goetheanisia kulmia, neulottuja huilupusseja. Mutta vaikka tradioihin voidaan tukeutua, niin nostalgiassa ei kannata jäädä elämään. Ulkoisista muodoista ja tavoista ei saa tulla kankeita kaavoja. Joskus hiukan huvittaa, kuinka uskollisesti eri puolilla maailmaa steinerkouluissa on käytössä samat jutut. Voisiko joku lanseerata jotakin uutta ja omaa - vai onko turha lähteä keksimään pyörää uudelleen?

Voimakas traditio tekee steinerkoulun uudistamisesta välillä haasteellista ja varmastikin hyvin hidasta. Jos ja kun joku tekee toisin - niin heti joku on kysymässä: onko se sitten enää steinerpedagogiikkaa? Muutoksen tekijän on osattava perustella toimintansa - jopa paremmin kuin perinnettä noudattavan. Tosin, kun uusi toimintatapa on sitten toteutettu pari kertaa - niin sitä on tehty 'aina' (hiukan kärjistäen). Tämän päivän steinerpedagogiikka elää ihan erilaisessa maailmassa kuin 100 vuotta sitten. Jopa ero parin kymmenen vuoden takaiseen maailmaan on huima. Mutta moni perusasia on silti sama...

Sitä todellakin sietää miettiä, että mitä jää, kun ulkoiset traditiot poistetaan? Oppilas ja opettaja. Oppilaan ja opettajan välinen suhde. Oppilaan ja opettajan välillä tapahtuva vuorovaikutus. Oppilaiden välillä tapahtuva vuorovaikutus.

Steinerkoulu voi toimia plataanipuun alla, slummissa, jurtassa... Steinerkoulun tärkein oppimisympäristö on opettaja, opettajan luoma sosiaalinen tila, jossa opitaan. Siinä tilassa tapahtuu kasvatuksen taide. Kouluvuosien edetessä kaikki oppilaat osallistuvat yhä aktiivisemmin yhteisen sosiaalisen tilan - yhteisön - hoitoon. 

Kun se on kunnossa, kaikki muu onkin sitten huikeata ekstraa.
Ja siitä on hyvä ponnistaa tulevaisuuteen.


"Maailman steinerkouluissa - 90 vuotta steinerpedagogiikkaa"

Tässä filmi- ja kuvakoosteessa näkyy riemastuttavalla tavalla steinerkoulujen traditiot - kuinka ne näkyvät maailman erilaisiin kulttuuritraditioihin sulatuneena.


Filmin on koostanut Steinerkasvatuksen liitto vuonna 2009

maanantai 6. kesäkuuta 2016

#9 Steinerkoulu on unelmakoulu


Terveisiä ACTS Erasmus+ viikolta Oslosta! Täällä pohditaan ja tehdään neljän maan steinerkoulunopettajista koostuvan joukon kanssa lukioon opetussuunnitelmaa, sellaista joka tunnistaa ja tunnustaa luovat ajattelutaidot... tai olisiko se luovan ajattelun taidot? (ACTS = Acknowledging Creative Thinking Skills). Projektin kuulumisia on varsinaisesti Eeva Raunelan blogissa, mutta nyt innoittuneena muutama hajatelma tästä antoisasta päivästä.

Koulussa pitää olla tilaa unelmille

Mikä on tärkeintä nuorelle ihmiselle? Itseluottamus ja itseusko. 'Jokaisen 17-vuotiaan pitäisi rakastaa omia tulevaisuudenunelmiaan', sanoi aamulla luennoinut Godi Keller. Unelmat ovat visioita tulevaisuudesta ja sen merkki, että nuorella on uskoa omaan tulevaisuuteensa. Näkymä siitä mitä edessä voi olla. Se mikä yhdistää pudokkaita ja syrjäytyneitä - on näköalattomuus, kyvyttömyys nähdä että mitään tulevaisuutta edes on, saatikka unelmoida. Näin siis pitkän linjan pedagogi Keller, joka on työskennellyt pitkään syrjäytyneiden nuorten  ja nuorten aikuisten kanssa. 'Nämä nuoret tarvitsevat ei aivopesua vaan 'sydänpesun' selviytyäkseen', hän sanoo.

Keller jatkaa: 'Kaikissa koulujärjestelmissä on vaikeinta kolmen tyyppisillä oppilailla: ylivilkkailla, hitailla ja taiteilijoilla. Koulun pitäisi näillekin lapsille ja nuorille tuoda elämä kiinnostavalla, koskettavalla ja konkreettisella tavalla lähelle. Siten, että hekin pystyvät näkemään itsensä tulevaisuudessa, unelmoimaan itsestä tulevaisuudessa. Niin, että minä voin tehdä asioita ja olla osallinen siinä maailmassa jossa elän tulevaisuudessa. Silloin tarvitaan kykyä kysyä kysymyksiä. Kaikenlaisia kysymyksiä'. Keller kysyi: 'Milloin opimme arvostamaan kysymyksiä arvokkaampina kuin vastauksia?'

Täh?

Niin, milloin?  Kyky kysyä on todella ihan aliarvostettu taito. On varmastikin niin, että tyhmiä kysymyksiä ei ole - mutta tyhjiä kylläkin. Oikean kysymyksen löytäminen ei aina ole ollenkaan helppoa. Kun kysyy, niin sitä tekee aktiivisen eleen tulevaa kohti. Osatakseen kysyä, pitää olla kiinnostunut asiasta.  Mikä juttu se on, että aina kun tilaisuudessa kuin tilaisuudessa puhuja kysyy, että onko kysyttävää - seuraa jäätävä hiljaisuus. Minä ainakin olen usein ihan pihalla. En ole ymmärtänyt ollenkaan tarpeeksi kysyäkseni mitään.

Mutta ajatus siitä, että koulussakin pitäisi oppia tai ainakin kannustaa unelmoimaan, on hieno. Valitettavasti siitä ei kyllä puhuta ihan niillä sanoilla opetussuunnitelmassa.

Lukiokoulutuksen aikana opiskelija rakentaa identiteettiään, ihmiskäsitystään, maailmankuvaansa ja -katsomustaan sekä paikkaansa maailmassa. Samalla opiskelija kehittää suhdettaan menneisyyteen ja suuntautuu tulevaisuuteen. Lukiokoulutus syventää opiskelijan kiinnostusta tieteiden ja taiteiden maailmaan sekä työelämään ja työhön. 
- Steinerkoulun opetussuunnitelmarunko, 3.1 Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tehtävä 


Suhdetta menneisyyteensä, eli steinerkouluun, Erasmus+ porukan lähes viidellekymmenelle steinerpedagogille kävi valottamassa valloittava parikymppinen nuorukainen. Entinen oppilas, siis. Markkinointia opiskeleva ja kaupan alalla työskentelevä nuori mies näki steinerkoulun merkittävimmäksi anniksi itselleen kyvyn kysyä kysymyksiä. Ja kysymysten kautta kyvyn löytää asioiden välisiä, päällisin puolin näkymättömiä yhteyksiä.

Hän kertoi innostuneena kuinka markkinoinninkin maailmassa kysymysten kautta asioita ja ilmiöitä lähestytään - ja kuinka erityisesti steinerkoulun laaja-alainen opetussuunnitelma, jossa oppiaineiden välillä on paljon yhteyksiä oli auttanut hänen hahmottamiskyvyn kehittymisessä.

Uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja samalla myös steinerkoulujen opetussuunnitelma on täynnä yhteyksien löytämistä: Opetuksen tavoite työskentely taidoissa (T2) on ohjata oppilasta havaitsemaan yhteyksiä oppimiensa asioiden välillä. Usein tämä mainitaan kuitenkin vain oppiaineiden sisällä.

Unelmakoulu?!!

Meidän on tuotava koko elämä oppilaitemme ja opiskelijoitemme ulottuville kiinnostavana, konkreettisena ja koskettavana ja autettava salattujenkin polkujen äärelle. Jo paljon ennen lukiovaihetta! 

Sieltä löytyy silloin myös unelmien sateenkaaren pää, joka kantaa tulevaisuuteen.

Steinerkoulussa rakennetaan tulevaisuuden unelmia lapsillemme ja nuorillemme.


perjantai 3. kesäkuuta 2016

#8 "Kehu kakara päivässä"



Tämä on oikeasti äitini usein käyttämä slogan.  Allekirjoitan sen täysin. Mutta en kyllä taida osata toteuttaa sitä niinkuin haluaisin.  Mikähän on sen positiivisen palautteen antamisen vaikeus? Hyvän näkemisen ja sanomisen vaikeus?

Aiheellinen kehuminen kasvattaa itsetietoisuutta, itsearvostusta, itsetuntoa... nostaa rintaa rottingille... Minut on huomattu! Noi näkee mut oikeasti! Tää onnistui! Kannatti yrittää ja ponnistella!

Sillä ei sitä aina tiedä, ellei sitä joku sinulle kerro.

Huomenna oppilaat saavat käsiinsä kevätlausunnot steinerkoulussa. Toivon totisesti, että opettajat ovat käyttäneet tuhannen taalan paikkansa ja kehuneet lapsia ja nuoria onnistuneesta työstä.

"...Parasta, mitä aikuiset voivat tehdä lapsilleen, on opettaa heidät rakastamaan haasteita, kiinnostumaan virheistä ja jatkamaan aina oppimista. Tähän päästään kääntämällä kehumisten painopiste heidän työpanokseensa.Tuskin voimme liikaa kehua sitä, mitä lapsemme ovat saaneet aikaan harjoittelulla, itsensä likoonlaittamisella ja sitkeydellä."

Kyllä! Ahkeruuden hyvettä voimistamaan! Ja siihen kevätlausuntojen kehumiset pitää keskittää. Mutta on muutakin, mitä kannattaa vahvistaa. Sillä myönteisen palautteen voima on lähes mittaamaton.




Kehumisella on varmasti hurjasti hyviä terveysvaikutuksia.  Mielenterveyden kautta koko keholle. Kehumisella voidaan parantaa kokonais- ja kouluhyvinvointia.
"Hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii muutakin kuin pahoinvoinnin poistamisen. Tarvitaan tietoista keskittymistä siihen, mikä kussakin on ehjää ja vahvaa, puutteiden korjaamisen lisäksi."
- Maria Jahodan 

Kehuminen liittyy läheisesti omien luonteenvahvuuksien tunnistamiseen. Hyvän näkemiseen itsessä. Tutustuin vastikään VIA (Values In Action) -mittariin, jonka tarkoituksena on kartoittaa lasten ja nuorten luonteenvahvuuksia. Niilo Mäki Instituutin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erikoislehdessä on aiheesta kiinnostava artikkeli. Vaikka artikkelissa aihetta lähestytään lähinnä erityisoppilaiden näkökulmasta, siellä mainitaan myös:
Vahvuuslähtöinen ajattelu on tietenkin hedelmällistä myös niille, joiden koulunkäynti sujuu helposti. Jo pelkästään omien vahvuuksien tiedostaminen on voimauttavaa ja itsetuntoa kohottavaa, ja vahvuuksien uudenlainen käyttö voi kohottaa kenen tahansa suoriutumista.

Vahvuudet perustuvat hyveisiin, joista puhutaan myös opetussuunnitelmassa. Totuus, kauneus ja hyvyys, moraalisuuden sekä oikeudenmukaisuuden hyveet on ainakin mainittu. VIA -hanke pohjautuu kuuteen hyveeseen ja ne jakaantuvat 24 luonteenvahvuudeksi.  Jokaiselle jotakin! Ja monta! Tässä on vain voittajia!

Vaikka olen perus-testivastainen ihminen,  piti kokeilla ( www.viame.org). Mittari tunnisti samoja vahvuuksia kuin itsekin itsessäni. Olinkohan kuitenkaan tarpeeksi rehellinen itselleni?

Kiinnostavampaa oli tehdä testi 4.luokan päättävän poikani kanssa. Osa väittämistä oli vaikeita ymmärtää - syntyi hyvää keskustelua. Itsetietoisuuden pilkahduksia. Miten minä toimin? Millaisia luonteenpiirteitä minulla on? Tyytyväisyys jälkeenpäin. Nuorukainen oli samaa mieltä kuin mittari - ainakin melkein. "Muuten ihan ok, mutta kyllä mä aattelen, että ystävällisyys on mulla oikeasti korkeammalla sijalla".

Ehkä ne testit ei kerro kaikkea. Omat vahvuudet olisi opittava löytämään itse. Se on kumminkin pitkä tie.



Miten tämä kaikki liittyy sitten steinerkouluun?

No hyvinkin. Lainaan tässä uutta steinerkoulujen OPS-runkoa:

Steinerpedagogiikan tehtävänä on vaalia yksittäisen lapsen tervettä kehitystä ja auttaa jokaista löytämään omat ainutkertaiset kykynsä ja vahvuutensa, toteuttamaan itsessään olevat mahdollisuudet, sekä auttaa lapsia kehittämään taitoja, joita he tarvitsevat yhteiskunnassa.
- 2. Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet 

Nuorempien oppilaiden kanssa itsearviointitaitoja lähdetään kehittämään auttamalla oppilaita tunnistamaan vain vahvuuksiaan ja onnistumisiaan koulutyössä sekä tulemaan tietoiseksi työlle sovittavista tavoitteista. Opetusryhmän yhteistä arviointikeskustelua käytetään paljon, annetaan kiitosta ja osoitetaan, miten monenlaisin tavoin jokainen voi onnistua työssään. Ylemmillä luokilla oman oppimisen ja opintojen edistymisen tarkastelu voi olla analyyttisempää, mikä ohjaa oppilaita toimimaan yhä itseohjautuvammin. Myös tällöin opettajan on tärkeä kehittää oppilaiden keskinäistä arviointikeskustelua eli vertaisarviointia osana ryhmän työskentelyä. Näin oppilailla on mahdollisuus tulla tietoisiksi edistymisestään ja ymmärtää, miten itse voi vaikuttaa oppimiseensa ja koulutyössä onnistumiseen.
- Steinerkoulujen opetussuunnitelmarunko, luku 6.2.2

Täytyy huomioida että koulun arvioinnissa keskitytään nimenomaan oppimisen arviointiin, ei persoonan, ei temperamentin eikä muiden ominaisuuksien arviointiin.

Mutta se ei tarkoita, että oppilaan persoona ja luonne pitäisi häivyttää jonnekin taakse - ihan kuin sillä ei olisi merkitystä. Vahvuuksien tunnistaminen, niistä mainitseminen, niiden esille tuominen ja korostaminen on lapselle ja nuorelle tärkeä kokemus. Se on lahja, jonka voimme lapsillemme antaa. Sydämen sopukassa itävä ja kasvava voimavara.

Ja onhan niin, että tunnistaessaan omat vahvuutensa, sitä on herkempi havaitsemaan myös toisten vahvuuksia. Näkemään hyvän toisessa. Ja sitten sitä voi vaikka oppia kehumaan toisia heidän vahvuuksistaan. Se ei ole keneltäkään pois.


tiistai 17. toukokuuta 2016

#7 Tarinallisuus steinerkoulussa - steinerkoulun tarina

Tarinallisuus hyppää esiin taas joka tuutista. Ihmisen ikiaikainen tarve tarinoille on valjastettu niin markkinoinnin kuin johtamisenkin välineeksi. Sillä se tiedetään nyt tutkimustuloksinkin - tarinat vetovat ihmisen sisimpään, ne jakavat arvoja ja muokkaavat asenteita. Samalla ne välittävät tietoa ja opettavat.



Tässä asiassa steinerkoulu on enemmän kuin ajan hermolla. Steinerkoulun brändiin kuuluu tiiviisti tarinallisuus. Sillä mitä muuta on mielikuvaopetus kuin tarinankerrontaa? Ja vieläpä hyvän tarinan - sellaisen jota voi katsella mielessään kuvina - ja joka sisältää paikoilleen aseteltuna mieleen jäävää tietoainesta.

Muistettavan aineksen opettamisessa ja opettelemisessa tarinalla on mahtava voima. Tarina takertuu mieleemme, laittaa aivot töihin. Huomaamatta ajatukset työskentelevät tarinan parissa. Kukapa ei olisi huomannut pohtivansa hyvän kirjan tai elokuvan tarinaa vielä kauan jälkeen päin?

Steinerkoulussa tarinaa työstetään ihan tietyllä kaavalla. Ensin kuunnellaan ja 'katsellaan' mielessä opettajan kertomaa kertomusta. Seuraavana päivänä oppilaat kertovat tarinan uudelleen. Kuka nyt mitenkin hahmottaa asioita. Kohokohtien, yksityiskohtien, tunnelman kautta tai sitten uskollisesti aikajanaa pitkin. Pitkän kaavan mukaan edetessä vielä kolmantenakin päivänä tarina nostetaan esiin - nyt sitä käsitellään jo analyyttisemmin. Yöt välissä eivät ole ollenkaan merkityksettömiä. Tarina tarvitsee aikaa kasvaakseen ja löytääkseen yhteyksiä toisiin tarinoihin.*

Historianopetus on yhtä tarinan kerrontaa. Maailman tarinan, josta me jokainen olemme osa. Minkälaiseen näköalattomuuteen ajammekaan tulevaisuuttamme, jos historianopetuksesta leikataan? Itseasiassa voisi kysyä millaisessa näköalattomuudessa elämme jo? Ihminen, jolla ei ole historian tajua, ei ole tajua siitä, että kaikella on tarinansa. Hän näkee vanhaa sairasta ihmistä katsoessaan vain vanhan sairaan ihmisen. Mutta vanhalla ihmisellä on tarina. Ja minäkin olen osa sitä tarinaa. Jotenkin ostan sen ajatuksen, että mitä lyhyempi perspektiivi ihmisellä on ajassa taaksepäin - niin sama pätee myös eteenpäin. Ei voi olla kovinkaan tulevaisuusorientoitunut, ainakaan rakentavasti, ellei tunne mennyttä.

Tarinat kertovat ollutta, mutta myös luovat tulevaa. Suomen 100-vuotisjuhlan lähestyessä kansakuntaa kehoitetaan kertomaan uudelleen ja uutena Suomen tarinaa. Suomen tulevaisuuden tarinaa. Sama meidän pitäisi tehdä steinerkouluiikkeessä, joka sekin täyttää tuotapikaa 100 vuotta. Steinerkoululla on huikea tarina. Kuinka se jatkuu? Sen luomiseen tulisi käyttää paljon mielikuvavoimia. Ajattelua, tunnetta ja tahtoa.

Meidän täytyy olla paitsi tarinankertojia, myös tarinantekijöitä.


Steinerkoulun opetussuunnitelman runko 2016:

2.3 Oppimiskäsitys 
Oppiminen on erilaista eri ikäkausina. Alkuopetuksessa hyödynnetään hyvin paljon mielikuvaoppimista, kun taas ylemmille luokille ja lukioon siirryttäessä opetuksessa painottuu enemmän oppisisältöjen tietoaines. 
*) Opetussuunnitelmarungosta löytyy kaksi seuraavanlaista esimerkkiä siitä miten tarinoita käytetään opetuksessa:
Esimerkiksi kirjaimet syntyvät opettajan mielellään itse keksimistä tarinoista. Esimerkiksi S-kirjain voi syntyä sisiliskostaja K-kirjain kuninkaanpojasta. Yhtenä päivänä opettaja kertoo vaikkapa kansansadun, jossa seikkailee kuninkaanpoika. Seuraavana päivänä joku oppilaista kertoo sadun uudelleen ja opettaja kuvaa eloisasti kuninkaanpoikaa. Seuraavissa vaiheissa piirretään kuninkaanpoika, katsotaan miten sanan alkukirjain kirjoitetaan, tehdään se käsillä ilmaan tai kuljetaan jaloilla sama muoto luokan lattialla. Liikemuoto tiivistetään piirrokseksi, josta lopulta muotoutuu K-kirjain. Omaksuessaan elämyksellisesti kirjaimia lapsi käy samalla ihmiskunnan kehitystien kuvakirjoituksesta kirjaimiksi (Dahlstöm & Teräsvirta 2014) .
Lisäksi alaluokilla on kertomusaineisto, joka alkaa kansansaduilla ja muuttuu lopulta varsinaiseksi historian opetukseksi. Oppilas vahvistaa mielikuvitustaan luomalla sisäisiä kuvia.  


Tyypillisesti esimerkiksi perusopetuksen keskivaiheilla historian oppitunnin kulku voi edetä esimerkiksi seuraavanlaisesti: Ensin palautetaan mieleen edellisenä päivänä opiskeltu asia. Oppilaat kertovat, miten ovat sisäistäneet asian ja mitä kysymyksiä siitä on mahdollisesti herännyt. Sitten opettaja tai joku oppilaista kertoo uuden käsiteltävän aiheen suullisesti ja mahdollisimman elävästi kuvaillen ja tarinanomaisesti. Kuuntelemisen jälkeen oppilaat voivat kysellä ja keskustella sisällöistä. Lopputunnista oppilaat piirtävät, maalaavat, muovailevat tai esimerkiksi suunnittelevat vihkotekstiä. Opetus tapahtuu siis niin sanotulla yön yli -rytmillä, jolla pyritään vahvistamaan asioiden sisäistämistä. Jokaisella oppitunnilla pyritään käyttämään ajattelua, tunnetta ja tahtoa. Oppitunnilla on myös oma rytminsä kuuntelemisen (ns. sisäänhengittämisen) ja tekemisen (ns. uloshengittämisen) välillä.  
Blogin kuva: B2C 

maanantai 4. huhtikuuta 2016

#6 Arvioinnista steinerkoulussa, kevätlausunnot

Tiivistetysti ilmaistuna arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.

Yleensä tuossa pääsiäisen tienoilla steinerkoulunopettajissa tapahtuu muutos. Heistä tulee hieman poissaolevia... sillä yksi osa opettajan arkitietoisuudesta käsittelee koko ajan jossain taustalla oppilaiden kevätlausuntoja.


Steinerkoulussa oppilaat saavat sanallisen lausunnon vuoden koulutyöstään. Sanapari sanallinen lausunto ei tee sille oikeutta. Minusta se on jotakin paljon enemmän. Itse koin opettajan työssä kevätlausunnot ehkä työn yhdeksi haastavimmista ja hienoimmista kohdista. Siinä on totisesti tärkeän asian äärellä, kun koittaa parhaalla mahdollisella tavalla kuvata lapsen tai nuoren edistymistä niin, että se oikeasti on totta, kannustavaa ja antaa lapselle itselleen käsityksen siitä mitä on ollut ja mihin kannattaisi - pitäisi! - kiinnittää huomiota.

Ja lisäksi - siinä ollaan opettajan työn ytimessä, sillä opetamme siten kuin arvioimme, kuten Eeva Raunela blogikirjoituksessaan toteaa.


Oli sitten kyseessä 1.-3.luokkalaiselle kirjoitettava runo, vanhemmille tai oppilaalle/opiskelijalle itselleen annettava lausunto - ollaan jokaisessa kohdassa saman asian äärellä: Opettajan havainnoissa lapsesta/nuoresta. Siinä opettaja on instrumentti, joka pyrkii soittamaan ilmoille kuultavaksi sen sävelmän, jonka lapsi olemisellaan on säveltänyt. Jos sallitte tällaiset runolliset kielikuvat.

Siksi onkin tärkeää, ettei sanallinen lausunto ole mitään toistelevaa jargonia, vaan että siinä todella tavoitellaan todellista olemusta, joka kurkkii siellä kaikkien havaintojen takana. Ja vaikka lausunnon tyyli olisikin aika lakonisen toteava - niin oleellista on se, että havainnot ovat tosia ja henkilökohtaisia. Sellaisia, joista oppilas tunnistaa itsensä. Silloin tuntee saavansa palautetta, josta voi myös ottaa opiksi.

Opetussuunnitelma sanoo näin:

Steinerpedagogiikassa lapsen oppimista ei mitata pelkästään suoritusten perusteella vaan korostetaan lapsen sisäisen oppimismotivaation merkitystä.1 Steinerkouluissa sanallisilla, luonnehtivilla ja kuvailevilla lausunnoilla vähennetään oppilaiden keskinäistä kilpailua ja vertailua, tuetaan yhteistyöhenkeä, kannustetaan ja annetaan numeroarviointia yksilöllisempää palautetta.
Ja huomatkaa kiinnostava viite:
1Steinerpedagogiikan ohella myös muu 1900-luvun alussa syntynyt vaihtoehtopedagoginen kasvatustraditio on etsinyt vaihtoehtoa numeroarvioinnille. Yksi Celestin Freinet’n perusväittämistä on ”Arvosanat ja lasten luokittelu ovat aina väärin.” Freinet (1987) kirjoitti numerotyranniasta ja tarpeesta kehittää sellaisia arviointimenetelmiä, jotka eivät ruoki kilpailua, keskinäistä vertailua ja kateutta.

Numeroarvioinnista

Ja sitten tulee se kysymys, joka tulee aina. Että milloin steinerkoulussa saa niitä numeroita??? Ja saako niitä ollenkaan vai onko se arviointi vaan sellasta puolivillaista paijjaamista mennen tullen???

No, toivottavasti ei ole paijjaamista ollenkaan, vaan enemmänkin semmoista lempeää, mutta määrätietoista 'tuuppaamista' oikeaan suuntaan.

Numeroarviointi annetaan steinerkoulussa ensimmäisen kerran viimeistään 8.luokalla. Niin se maailma vaan pyörii, että oppilaan osaaminen ja motivaatio tiivistetään yhteen numeroon jossain vaiheessa. Ja koska jatko-opintoihin eteneminen määräytyy monessa kohdassa numeroiden mukaan, on ihan hyvä sitten niitäkin oppia katselemaan. Useissa steinerkouluissa n. 7.luokalta eteenpäin on sanallisen lausunnon lopussa annettuna myös numeroarvosana.
Numeroarviointi ei välttämättä kerro kehityksen suunnasta eikä siitä, onko oppilas alisuoriutunut vai yrittänyt parhaansa. Monipuolinen suullinen ja kirjallinen arviointi on vaativaa, työlästä ja aikaa vievää, mutta myös palkitsevaa. Yhden numeron sijaan oppilas saa sanallisen kirjallisen lausunnon, johon on muutamalla kappaleella kirjoitettu kehityksen suuntaa ja huomioita oppilaan tuntiaktiivisuudesta ja motivaatiosta, ehkä kuvailua ryhmätöihin, esitelmiin ja vihkotyöhön liittyvästä työskentelystä sekä maininta menestymisestä mahdollisessa kokeessa. Sanallisesti luonnehtien voidaan näin tuoda esiin ansioita ja kannustaa huomioimaan tiettyjä asioita työtavoissa.

Kursivoidut lainaukset: Steinerkoulujen opetussuunnitelmarunko 2016, luku 6 OPPIMISEN ARVIOINTI - Steinerkoulujen arviointikulttuurin tavoitteet ja keskeiset piirteet.

Katso myös steinerkasvatus.fi -> Arviointi steinerkoulussa

Kevätlausuntojen ja -runojen lisäksi steinerkouluissa annetaan jatkuvasti suullista palautetta oppilaille ja opiskelijoille tehdystä työstä, käydään arviointikeskusteluja ja opetellaan itsearvioinnin taitoja. Niistä lisää toisella kertaa.

torstai 17. maaliskuuta 2016

#5 Steinerkoulussa on inhimillinen opetussuunnitelma


- Onko steinerkoulu niinku vaan taiteellisille lapsille?   
- No ei, kun ihan kaikille lapsille.

Se, että taidetta käytetään opetuksen metodina ei tee steinerkoulusta taidekoulua. Kyse on muusta. Ihmisen kokonaisvaltaisuudesta. Inhimillisyydestä.

Ajattelua kaikissa kouluissa on kehitetty aina. Tekemällä oppiminen on nykyään kaikissa kouluissa itsestään selvä osa opetussunnitelmaa, tavalla tai toisella. Mutta taidetta oppimisen välineenä käytetään vielä hävyttömän vähän.

Taiteella tarkoitan tässä kokemusta, elämystä, tunnetta, joka syntyy silloin kun itse tuottaa kuvia, mielikuvia, liikettä, muotoa, ääntä...

Kun opetettavaa asiaa lähestytään tarkoituksellisen monitasoisesti, niin että se puhuttelee lasta ajatuksen, tunteen ja toiminnan tasolla, se muuttuu eläväksi ja tärkeäksi. Siihen on mahdollista muodostaa suhde. Inhimillinen suhde.



Eräs nykyinen steinervanhempi kertoi kouluvalintaa tehdessään miettineensä, että ovatkohan ne toisten lapset siellä steinerkoulussa jotenkin kauhean taiteellisia ja ihan hippejä. Hänen omansa eivät ainakaan olleet.
No, miten kävi niille 'epätaiteellisille' lapsille, jotka kumminkin tulivat steinerkouluun? Hyvin. Nauttivat siitä, että saavat tehdä monenlaista. Myös kaunista.


Steinerkasvatuksen liiton nettisivuilla:
Steinerkoulun opetussuunnitelmassa painotetaan tiedon, älyn ja ajattelun lisäksi tunteen ja tahdon kehitystä. Kilpailun ja tehokkuusajattelun sijaan korostetaan yksilöllisyyttä ja mielikuvitusta.

Menetelminä muunmuassa 
  • pitkäaikaiset oppilas-opettaja -suhteet
  • kannustavat sanalliset oppilasarvioinnit
  • monipuoliset taito- ja taideaineet
  • lapsen kehityksen mukaan etenevä opetus

lauantai 12. maaliskuuta 2016

#4 Steinerkoulu on kansalaisaktiivisuutta

Steinerkouluja ei olisi olemassa ilman kansalaisaktiivisuutta.

Joka ikinen steinerkoulu ja -päiväkoti tässä maassa - ja maailmassa - on tarvinnut syntyäkseen joukon aktiivisia ihmisiä, jotka ovat todella tahtoneet! Jokainen koulu ja päiväkoti on tahdonilmaus: Me haluamme muuttaa yhteiskuntaa meille paremmin sopivaksi paikaksi, me haluamme lapsillemme jotakin muuta, me haluamme lapsillemme steinerkoulun!

Jokainen steinerkoulu ja -päiväkoti tarvitsee toimiakseen riveihinsä aktiivisia ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat kiinnostuneet sen hyvinvoinnista ja tahtovat tehdä yhdessä toisten kanssa työtä koko yhteisön eteen. Joku voi kuvitella, että steinerkoulut ja -päiväkodit kerran käyntiin pyörähdettyään tulevat toimeen pelkällä palkatulla henkilöstöllä - niillä palavasydämisiillä ja innokkailla.

Onko ihan niin? Edelleen tarvitaan ihmisiä, jotka tahtovat koulua niin paljon, että laittavat lapsensa sinne.  Tarvitaan myös ihmisiä jotka tahtovat olla osa kansalaisaktiivisuudesta syntynyttä yhteisöä. Sillä steinerkoulu antaa mahdollisuuden myös meille vanhemmille.

Me tahdomme, että meidän lapsistamme kasvaa aktiivisia kansalaisia. Sellaisia, jotka tarkastelevat yhteiskuntaa kiinnostuneesti ja ottavat paikkansa sen toiminnassa. Sellaisia, jotka ajattelevat itse, punnitsevat omat ratkaisunsa vastuullisesti, sellaisia jotka eivät jää tuleen makaamaan... Ja mikäs silloin toimii paremmin kuin oma esimerkki?

Steinerkoulu ei vain ole kansalaisaktiivisuutta - se myös luo sitä.

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2:



Steinerkoulun olemassaolo itsessään on ruohonjuuritason kansalaisaktiivisuutta. Myös koulun ensisijaisena pyrkimyksenä on synnyttää aktiivista toimijuutta ja tulevaisuuden maailman rakentajia, eikä pelkästään järjestelmään sopeutujia ja vallitseviin oloihin mukautujia. Kasvatus ja opetustyö ovat yhteiskunnallista toimintaa, jonka tavoitteena on vastuullinen osallisuus.