#11 Uusi OPS steinerkoulussa

Kouluvuosi alkaa näillä näppäimillä ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön - myös steinerkouluissa - luokille 1-6.
Mikä muuttuu uuden OPSin myötä?

Opetushallituksessa opetussuunnitelmatyön päällikkönä toiminut Irmeli Halinen kiteyttää muutoksen näin:

1. Toimintakulttuuri
   Jokainen koulu toimii aidosti oppivana yhteisönä, jossa oppilaan rooli on aktiivinen ja keskeinen - ja sitä kautta löydetään tekemisen ja oppimisen ilo.
2. Oppiaineiden välinen yhteistyö
   Välineinä laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet.
   
   Laaja-alainen osaaminen =
   sen tavoitteet ovat yhteisiä kaikille oppiaineille, jokaisessa oppiaineessa niitä lähestytään omasta suunnastaan.
   
   Monialaiset oppimiskokonaisuudet =
   velvoittavat opettajat tekemään yhteistyötä ja ottamaan oppilaat mukaan luomaan yhdessä kiinnostavia ja innostavia oppimiskokonaisuuksia. Monialaiset oppimiskokonaisuudet voivat olla melkein mitä vain sosiaalisista ja taiteellisista projekteista erilaisten ilmiöiden tutkimiseen.

Irmeli Halinen uudesta opetussuunnitelmasta (video 3 min)

Steinerkoulussa on totuttu ajattelemaan, että sen oma opetussuunnitelma on itsessään 'eheyttävä' - juuri sillä tavalla kuin Irmeli Halinen videossa kertoo: 'että eheyttäminen auttaa oppilaita näkemään asioiden välisiä yhteyksiä ja riippuvuussuhteita, auttaa oivaltamaan, että miten he voivat käyttää eri oppiaineissa opittuja tietoja ja taitoja ja miten ne tiedot ja taidot liittyvät heidän omaan elämäänsä.'

Juuri sillä tavalla steinerkoulun opetussuunnitelma on rakentunut - vuosiluokan kaikki sisällöt tukevat toisiaan ja luovat yhtä isoa eheää kuvaa. Sen lisäksi opetussuunnitelma kertaa ja peilaa kokonaisuuksia, niin että niihin voidaan viitata myöhemmin. Alaluokilla on tietoisesti liikuttu ja tehty paljon - eikä pelkän liikkumisen ja tekemisen takia. Luokan yhteisiä kokemuksia viljelystä, luonnosta, kiven kankeamisen vaikeudesta jne. nostetaan esiin myöhemmin, jolloin aikaisempi tapahtuma saa laajemman merkityksen. Tähän on esimerkiksi pitkäaikaisella luokanopettajalla hyvä mahdollisuus, koska hän oli paikalla kun sitä ja tätä tehtiin. Aineopettajat voivat luottaa opetussuunnitelmaan.

Se mikä on uutta steinerkoululle ja haastaa jokaisen opettajan ja koulun muutokseen, on monialaisten oppimiskokonaisuuksien uudelleen ajattelu ja toteutus. Steinerkoulun traditioon ja opetussuunnitelmaan kuuluu juurikin näitä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Mutta että ne ajateltaisiin nyt uudelleen - että koulu toimisi nyt aidosti oppivana yhteisönä! - se on mahtava tilaisuus kaikille steinerkouluille - vahvistaa omia vahvuuksia!

Innostusta uuteen ja hyvää alkavaa kouluvuotta kaikille!

Monialaiset oppimiskokonaisuudet

• tuntimäärältään vähintää oppilaiden yhden kouluviikon tuntimäärä

• toteutus: esim: yhden viikon aikana kaikki tunnit tai pitemmällä aikavälillä ennalta sovitut oppitunnit ja tilanteet

• sisällön ja toteutuksen suunnittelu yhdessä oppilaiden kanssa

• ensin tavoitteen muotoilu: mitä halutaan oppia, saada aikaan ja keiden kanssa

• vähintään kahden eri oppiaineen ja opettajan välistä yhteistyötä

• yhteistyötä voi olla ulkopuolisten toimijoiden kanssa

• laajennetaan oppimisympäristöä

• oppilaat tutkivat jotakin ilmiötä tai asiaa (esim. valta, hyvinvointi, terveys, ilmastonmuutos)

• tulos voi olla esim. kampanja, taide- tai ympäristöprojekti...

• monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteet, sisällöt ja toteuttamistavat päätetään koulukohtaisessa opsissa ja ne täsmennetään lukuvuosisuunnitelmassa

Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016) 

------

Jos sinua kiinnostaa valtakunnallinen opetussuunnitelmauudistus - niin kurkkaapa näitä linkkejä:

• Martti Hellström: Uudesta opetussuunnitelmasta (video, alle 3 min)
  https://www.youtube.com/watch?v=qr8sukEHBk4
• Maarit Korhonen; Mitä vanhempien tulee tietää uudesta opetussuunnitelmasta, osat 1-3
  http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-1/
  http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-2/
  http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-3/

#8 "Kehu kakara päivässä"

Tämä on oikeasti äitini usein käyttämä slogan.  Allekirjoitan sen täysin. Mutta en kyllä taida osata toteuttaa sitä niinkuin haluaisin.  Mikähän on sen positiivisen palautteen antamisen vaikeus? Hyvän näkemisen ja sanomisen vaikeus?

Aiheellinen kehuminen kasvattaa itsetietoisuutta, itsearvostusta, itsetuntoa... nostaa rintaa rottingille... Minut on huomattu! Noi näkee mut oikeasti! Tää onnistui! Kannatti yrittää ja ponnistella!

Sillä ei sitä aina tiedä, ellei sitä joku sinulle kerro.

Huomenna oppilaat saavat käsiinsä kevätlausunnot steinerkoulussa. Toivon totisesti, että opettajat ovat käyttäneet tuhannen taalan paikkansa ja kehuneet lapsia ja nuoria onnistuneesta työstä.

"...Parasta, mitä aikuiset voivat tehdä lapsilleen, on opettaa heidät rakastamaan haasteita, kiinnostumaan virheistä ja jatkamaan aina oppimista. Tähän päästään kääntämällä kehumisten painopiste heidän työpanokseensa.Tuskin voimme liikaa kehua sitä, mitä lapsemme ovat saaneet aikaan harjoittelulla, itsensä likoonlaittamisella ja sitkeydellä."

http://www.educons.fi/kehumisen-taito/

Kyllä! Ahkeruuden hyvettä voimistamaan! Ja siihen kevätlausuntojen kehumiset pitää keskittää. Mutta on muutakin, mitä kannattaa vahvistaa. Sillä myönteisen palautteen voima on lähes mittaamaton.

http://www.slideshare.net/AnneliAlatalo/jumitilanteet 

Kehumisella on varmasti hurjasti hyviä terveysvaikutuksia.  Mielenterveyden kautta koko keholle. Kehumisella voidaan parantaa kokonais- ja kouluhyvinvointia.

"Hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii muutakin kuin pahoinvoinnin poistamisen. Tarvitaan tietoista keskittymistä siihen, mikä kussakin on ehjää ja vahvaa, puutteiden korjaamisen lisäksi."

- Maria Jahodan 

Kehuminen liittyy läheisesti omien luonteenvahvuuksien tunnistamiseen. Hyvän näkemiseen itsessä. Tutustuin vastikään VIA (Values In Action) -mittariin, jonka tarkoituksena on kartoittaa lasten ja nuorten luonteenvahvuuksia. Niilo Mäki Instituutin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erikoislehdessä on aiheesta kiinnostava artikkeli. Vaikka artikkelissa aihetta lähestytään lähinnä erityisoppilaiden näkökulmasta, siellä mainitaan myös:

Vahvuuslähtöinen ajattelu on tietenkin hedelmällistä myös niille, joiden koulunkäynti sujuu helposti. Jo pelkästään omien vahvuuksien tiedostaminen on voimauttavaa ja itsetuntoa kohottavaa, ja vahvuuksien uudenlainen käyttö voi kohottaa kenen tahansa suoriutumista.

http://bulletin.nmi.fi/article/via-vahvuusmittari-lasten-ja-nuorten-luonteenvahvuuksien-kartoitukseen/ 

Vahvuudet perustuvat hyveisiin, joista puhutaan myös opetussuunnitelmassa. Totuus, kauneus ja hyvyys, moraalisuuden sekä oikeudenmukaisuuden hyveet on ainakin mainittu. VIA -hanke pohjautuu kuuteen hyveeseen ja ne jakaantuvat 24 luonteenvahvuudeksi.  Jokaiselle jotakin! Ja monta! Tässä on vain voittajia!

Vaikka olen perus-testivastainen ihminen,  piti kokeilla ( www.viame.org). Mittari tunnisti samoja vahvuuksia kuin itsekin itsessäni. Olinkohan kuitenkaan tarpeeksi rehellinen itselleni?

Kiinnostavampaa oli tehdä testi 4.luokan päättävän poikani kanssa. Osa väittämistä oli vaikeita ymmärtää - syntyi hyvää keskustelua. Itsetietoisuuden pilkahduksia. Miten minä toimin? Millaisia luonteenpiirteitä minulla on? Tyytyväisyys jälkeenpäin. Nuorukainen oli samaa mieltä kuin mittari - ainakin melkein. "Muuten ihan ok, mutta kyllä mä aattelen, että ystävällisyys on mulla oikeasti korkeammalla sijalla".

Ehkä ne testit ei kerro kaikkea. Omat vahvuudet olisi opittava löytämään itse. Se on kumminkin pitkä tie.



Miten tämä kaikki liittyy sitten steinerkouluun?

No hyvinkin. Lainaan tässä uutta steinerkoulujen OPS-runkoa:

Steinerpedagogiikan tehtävänä on vaalia yksittäisen lapsen tervettä kehitystä ja auttaa jokaista löytämään omat ainutkertaiset kykynsä ja vahvuutensa, toteuttamaan itsessään olevat mahdollisuudet, sekä auttaa lapsia kehittämään taitoja, joita he tarvitsevat yhteiskunnassa.

- 2. Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet 

Nuorempien oppilaiden kanssa itsearviointitaitoja lähdetään kehittämään auttamalla oppilaita tunnistamaan vain vahvuuksiaan ja onnistumisiaan koulutyössä sekä tulemaan tietoiseksi työlle sovittavista tavoitteista. Opetusryhmän yhteistä arviointikeskustelua käytetään paljon, annetaan kiitosta ja osoitetaan, miten monenlaisin tavoin jokainen voi onnistua työssään. Ylemmillä luokilla oman oppimisen ja opintojen edistymisen tarkastelu voi olla analyyttisempää, mikä ohjaa oppilaita toimimaan yhä itseohjautuvammin. Myös tällöin opettajan on tärkeä kehittää oppilaiden keskinäistä arviointikeskustelua eli vertaisarviointia osana ryhmän työskentelyä. Näin oppilailla on mahdollisuus tulla tietoisiksi edistymisestään ja ymmärtää, miten itse voi vaikuttaa oppimiseensa ja koulutyössä onnistumiseen.

- Steinerkoulujen opetussuunnitelmarunko, luku 6.2.2

Täytyy huomioida että koulun arvioinnissa keskitytään nimenomaan oppimisen arviointiin, ei persoonan, ei temperamentin eikä muiden ominaisuuksien arviointiin.

Mutta se ei tarkoita, että oppilaan persoona ja luonne pitäisi häivyttää jonnekin taakse - ihan kuin sillä ei olisi merkitystä. Vahvuuksien tunnistaminen, niistä mainitseminen, niiden esille tuominen ja korostaminen on lapselle ja nuorelle tärkeä kokemus. Se on lahja, jonka voimme lapsillemme antaa. Sydämen sopukassa itävä ja kasvava voimavara.

Ja onhan niin, että tunnistaessaan omat vahvuutensa, sitä on herkempi havaitsemaan myös toisten vahvuuksia. Näkemään hyvän toisessa. Ja sitten sitä voi vaikka oppia kehumaan toisia heidän vahvuuksistaan. Se ei ole keneltäkään pois.