Juuei.
 |
Tyttöset selailemassa 'ipadejaan'
kuva: Steinerpäiväkoti Tähtitarha.
|
Aluksi voisi pohtia mitä digitalisaatio on. Peesataan kasvatusajattelija Pasi Sahlbergiä. Lainaukset siis hänen puheestaan HundrED projektissa (video alla).
"Onko se sitä että kirjat poistuu? Että voit opiskella koneen kautta kotoa? Me ei oikein tiedetä mitä se on ja siihen on vaikea ottaa kantaa."
Ja sitten Sahlberg jatkaa, että aivojen fysiologia mukautuu ja sopeutuu siihen mihin niitä käytetään. Eli lyhytkestoiseen, nopeaan silmäilyyn ja reaktioon. Kun aivot ovat sopeutuneet ruudun äärellä tapahtuvaan informaation keräämiseen, se ei osaakaan sitä perinteistä, pitkäkestoista ja lineaarisesti etenevään tiedonhankintaa. Esim. lukemista.
Sahlberg toteaa, että yli puolet nuoristamme on nykyään ruutuajan, internetin, sosiaalisen median suurkäyttäjiä, yli neljän tunnin kulutus päivässä! Hän kysyy, että kannattaako meidän lisätä sitä koulussa, kun kerran tiedetään, että se vaikeuttaa syväoppimista, kriittistä ajattelua, syvällistä ymmärtämistä? Eikö silloin kannattaisi koulussa auttaa nuoria ajattelun ja informaation prosessoinnin oppimisessa ja käsittelyssä?
Juurikin näin. Itse olen ajatellut tätä digiloikkaa ihmetellen. Miksi pitäisi kokoontua samaan tilaan tuijottamaan ruutua? Mikä on se lisäarvo, minkä digitalisaatio tuo kouluun, jonka keskeisimpänä tavoitteena tulisi olla ihmisyyteen kasvaminen?
Sahlbeg kysyy, että mitä siellä koulussa oikein pitäisi tehdä. Hän pohtii, että joskus tulevaisuudessa voidaan olla sitä mieltä, että teknologian käytön aiheuttamat aivomuutokset ovat sen laatuisia, että todetaan, että koulussa voitaisiin tehdä mieluummin jotain muuta. Niin, että!!!
"Opettakaa lapsille keskustelua, ajattelua, empatiaa, toisten kanssa yhdessä tekemistä, kirjojen lukemista, niistä keskustelua..."
- Pasi Sahlberg, HundrED 2016
Pasi Sahlberg digitalisaatiosta (HundrED, video, 6 min)
Digitalisaatio - tieto- ja viestintäteknologia - on kuitenkin tullut jäädäkseen. Koodauksen airut Linda Liukas toteaa samaisissa HundrED puheenvuoroissaan, että nykylapset ovat viimeinen sukupolvi, joka käsittää tietokoneen erillisenä koneena. Tulevaisuudessa tietokone on kaikkialla, kaikissa tavaroissa. Liukkaan pointti on, että lapset on opetettava heti alusta asti aktiivisiksi ja luoviksi toimijoiksi tietokonemaailmassakin - ei vaan käyttäjiksi ja kuluttajiksi.
No entäs sitten steinerkoulu? Mitä steinerkoulu tekee?
Suhtaudutaanko steinerkoulussa tieto- ja viestintäteknologiaan kriittisemmin kuin keskimäärin koulumaailmassa yleensä? Opettaja-lehden (12/2016) tekemässä OPS-kyselyssä tuli esiin vastanneiden opettajien suuri huoli. Opettajat ovat huolissaan... asia on uusi ja koulutusta tarvitaan.
Opettajia on tietenkin aiheesta enemmän tai vähemmän innostuneita. Niin on kaikissa kouluissa. Kriittisyys on tässä kohtaa enemmän kuin paikallaan. Se ei tietenkään tarkoita asian torjumista, kieltämistä tai ohittamista. Sen pitäisi tarkoittaa kiinnostunutta, tietoista ja ajattelevaa lähestymistapaa. Niin ainakin toivon. Opettaja-lehden haastatteleman peruskoulun luokanopettajan mielestä "digiloikan ohella pitäisi keskustella paljon perustavamman laatuisista asioista, eli siitä millaisilla opetuksellisilla arvoilla ja asioilla autetaan lapsia kasvamaan vahvoiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi". Samaa mieltä!
Itselläni oli sellainen unelma, että steinerkoulussa voitaisiin opettaa tieto- ja viestintäteknologiaa ja valmiuksia sen käyttöön - lähes ilman näitä vempaimia. Vempaimia on maailma täynnä. Se on jo niin monta kertaa nähty, että käyttöliittymät muuttuvat huikeaa vauhtia, joten niihin ei kannata takertua. Mutta mitä ovat nämä valmiudet? Olisiko keskustelu, ajattelu, empatia, yhdessä tekeminen, lukeminen mitään?
Unelmani ei ole kuitenkaan täysin toteutunut. Härvelit ja laitteet ovat osa koulumaailmaa steinerkouluissakin nyt uuden opsin myötä - 3.luokasta lähtien. Se, että niitä käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden - on itsestään selvyys, mutta voi olla toteutukseltaan myös hyvin vaihtelevaa.
Tieto- ja viestintäteknologia steinerkoulussa
- Esiopetuksessa ja luokilla 1-2 tietoteknologisia taitoja kehitetään ilman laitteita
- 3.luokalta lähtien tietoteknologiaa käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden
- Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä suositaan oppilasta aktivoivia ja osallistavia toimintatapoja
Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016)
Koko tieto- ja viestintäteknologian opettamisen ja käyttämisen tulisi olla aktivoivaa ja osallistavaa. Tietenkin! Kuten kaiken muunkin opetuksen! Elämälähtöistä, maailmaan liittyvää. Sillä pitäisi pyrkiä hyvään, kauniiseen ja todelliseen.
Koulussa ja elämässä on silti vieläkin monia asioita joissa tekniikkaa ei tarvita, ja joihin sitä ei kannata väkisin ympätä. Otetaan esimerkiksi tämän hetken kuuma villitys, Pokémon Go! Lievällä epäuskolla olen seurannut keskustelua pelin hyödyntämisestä koulumaailmassa. No huh huh. Tarvitaanko sitä vempainta siihen, minun ja maailman väliin - vaikka se paljastaisikin virtuaalisten olentojen olemassaolon - koulussakin. Voi olla paitsi järkevää, myös ihan kiinnostavaa oppia käyttämään paperista karttaa. Enemmän luottamusta itseen kuin tekniikkaan!
Tulevana kouluvuonna tullaan näkemään monia pedagogisia kokeiluja steinerkouluissakin. Opettajille toivon rohkeutta tarttua itselle kenties vieraaseenkin aiheeseen ja opettajakunnille ja vanhempainiltoihin hedelmällisiä keskusteluja - siitä mikä tässä on oikeasti tärkeätä.
Eurytmistit eturintamassa
Suomalaisen steinerkoululiikkeen piirissä on tehty kansainvälisesti merkittävää kehittelytyötä. Eurytmian opettajat ovat kehitelleet alaluokkien oppilaille liikkumiseen perustuvia harjotteita - leikkejä!- tietojenkäsittelytieteen peruskäsitteitten ymmärtämiseksi ja ohjelmoinnin logiikan avaamiseksi.Olemme kokeilleet monenlaista, mutta haluamme, että se, mitä kehitämme on autenttista sekä liikkeen että ajatuksen kannalta. Eurytmistit ovat aina nähneet eurytmisessä liikkeessä ajattelun kehittämisen mahdollisuudet. Etsimme tapaa säilyttää ajattelun elävyys mahdollisimman pitkälle. Emme halua tehdä pintapuolisia juttuja, joissa ”oppilas käskyttää robottia leikkivää opettajaa”, mitä myös tehdään, kun koodausta opetetaan ihmisiä ja ihmisryhmiä liikuttamalla.
Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)
Koodaamisen tai tietojenkäsittelyn syvä- käsitteiden opettelu eurytmiassa on myös asia, jossa yhteisopettajuus luokan- ja tai matematiikanopettajan kanssa tullee korostumaan. On varmasti helpompi matematiikan opettajankin opettaa logaritmi oppilaille, jos oppilaat ovat leikkineet binäärijakoleikkiä eurytmiatunnilla vuosia aiemmin. Erityisesti helpottaa, jos matematiikanopettaja osaa herättää leikin muistin kätköistä ja leikittää sen, ennen asian selittämistä. Kuvittelemme, että steinerkoulun tulisi pedagogiikassaan tähdätä siihen, että steinerkoulun alumnit ovat maailmassa uusien ajatusten aktiivisia luojia eivätkä passiivisia kuluttajia ja toistajia.
Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)
Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko:
Kappale luvusta: 3.3.5 L5 - Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminenIhminen nähdään luovana ja taidetta tarvitsevana ihmisenä, jonka mielikuvitusta, kykyä eläytyä ja ajatella tilanteita nykyhetkeä pidemmälle tuetaan antamalla oppilaalle ja opiskelijalle mahdollisuus opiskella tiedon, taidon ja taiteen alueilla tasapainoisesti kaikkien lukuvuosien ajan. Jotta oppilaista ja opiskelijoista kasvaisi maailmaa muuttamaan kykeneviä ihmisiä, luovuus ja mielikuvitus ovat tärkeitä taitoja oppia. Ihmisen on pystyttävä mielessään näkemään valmis työ tai tilanne, jonka haluaa tehdä, jotta muutos voisi syntyä. Steinerkoulu ei ole tekniikkavastainen. Steiner totesi jo 1922, että “Tärkeämpää kuin vanhan kouluperinteen kannalta luullaan, on perehtyminen nykyiseen tekniikan maailmaan”1.
Tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen kuuluvat käytännön tvt-taidot omien tuotosten laadinnassa, vastuullinen käyttö, tvt tutkivassa ja luovassa työskentelyssä sekä tvt:n käyttö vuorovaikutuksessa, verkostoitumisessa ja vaikuttamisen keinona.
1 Steiner 1989, 26
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti