#13 Steinerkoulun markkinointi

Olen vuosien mittaan miettinyt steinerkoulun markkinointia monet kerrat. Ollut mukana palaverissa jos toisessakin, joissa on mietitty missä ja mikä se kultamunia muniva hanhi on. Onko steinerkoulu maailman tarkimmin varjeltu salaisuus, kun siitä ei enempää tiedetä?

Joskus johonkin palaveriin olen tehnyt tällaisen aloituksen:



Kaikki nuo aiemmat palaverit kiteytyivät tähän viimeisimpään, jossa oli puhumassa Jyväskylän steinerkoulun opettajille ja hallitukselle Aava&Bangin luova johtaja Mikko Kalliola.

Mikko Kalliolan paikoin maaninenkin esitys osui ja upposi. Kaikkihan on loppujen lopuksi todella yksinkertaista.... Vai onko?

Mikko Kalliola vauhdissa.

Mitä on markkinointi?

Kalliolan määritelmä: Markkinointi on sitä miten asiakkaita saadaan ja miten ne pidetään. Asiakas on se, jolla on jokin asia, johon me voimme vastata. Asiakkaat saadaan lupauksella ja ne pidetään ihan vaan pitämällä se lupaus.

Eli miten tämä kääntyy koulumaailmaan. Joskus kuulee puhuttavan paheksuvalla äänellä, että vanhemmat ovat ottaneet asiakkuussuhteen kouluun. Asiakkaan, joka on aina oikeassa. Harrastavat koulushoppailua, hyi kauhia. Mutta oikeasti on vain vanhempia, jotka haluavat lapselleen parasta. Ja se mikä on kenenkin mielestä se paras, luonnollisestikin vaihtelee.

Steinerkoulun lipunkantajana en voi paheksua valinnan vapautta.  Eräs steinerkouluisä tiivisti: Mikä on pienin yhteinen nimittäjä steinerkoululaisten vanhempien kesken? He kaikki ovat käyttäneet keskimääräistä enemmän aikaa kouluvalinnan tekemiseen. He ovat kaikki etsineet vaihtoehtoa...

Se on se asia johon steinerkoulu voi vastata...

Steinerkoulussa ei ole olemassa sitä kaikille samaa yhtä asiaa, jonka takia koulu valitaan. Erilaisissa kyselyissa on todettu, että steinerkoulu on vaihtoehto monesta eri syystä. Eri syiden yhdistelmistä. Toisten mielestä varhainen kielten opetuksen aloitus on se juttu, jollekulle ikakausiopetus, jollekin toiselle yhteisöllisyys ja seuraavalle ihan jokin toinen asia. Tässä blogiprojektissa käsittelen varmaan useimpia noista asioista.

Kertoessamme steinerkoulusta, annamme lupauksia, luomme odotuksia. Meillä on paljon hyviä juttuja joista voisimme kertoa enemmän ja isommalla äänella. Sellaisia, mitkä saattavat olla koulujen väelle niin tavallisia, ettei tule mieleenkään että niissä nyt mitään ihmeellistä olisi.

Mutta kun viesti - lupaus - on saatu eteenpäin - on sitten todellinen tehtävä pitää se. Ihmiset suhtautuvat lupauksen pitämiseen intohimoisesti. Tietenkin! Rikottu lupaus on kauhun paikka. Ja huonoa mainosta. Tässä kohtaa viimeistään tullaan siihen, että koulun ja päiväkodin markkinointi on koko yhteisön juttu. Henkilökunnalla ja hallituksella on vastuunsa siinä, että lupaukset pidetään.

Sisäinen loiste

Vanhakantainen ajatus on, että steinerkoulun kyllä löytävät ne, jotka sinne oikeasti haluavat. No jaa, kyllä jonkinlainen markkinointi on ihan hyvä juttu tässä maailmassa. Kaikista parasta markkinointia olisi sisäinen loiste.

Tarkoitan sitä, että koulun oma väki, koulun sisäpiiri, on niin innoissaan siitä mitä siellä tehdään - että puhuu siitä lakkaamatta kaikille vastaantulijoille. Oikeastaan sisäinen hehku muuttuu loisteeksi siinä vaiheessa kun viesti menee eteenpäin lähipiirille - kummeille, mummoille, työkavereille, naapureille, kavereille. Ja kun he laittavat viestiä eteenpäin, valo vaan lisääntyy.

Mitään hehkua ei synny ilman substanssia. Aatteellista ja metodista substanssia steinerkouluista ja -päiväkodeista löytyy. Myös ihmisten välinen kemia tulee saada kohdilleen, jotta kipinä syttyy.

Nykyään on niin helppo kertoa laajemminkin siitä mitä meillä tapahtuu. Muuallakin kuin kaupan kassalla. Siis somessapa tietenkin. Steinerkoulut ovat ottaneet ensi askeleensa some-maailmassa - nyt tarvitaan vielä buustia koko porukan omaan some-etikettiin: Jaan ja kommentoin, kerron, että tää on musta hyvä juttu ja että oon tosi tyytyväinen.

No miten Jyväskylän steinerkoulu rupesi tekemään sisäistä loistettaan näkyväksi?  Koulun blogissa, kurkatkaa tästä!