Ihmisyys on niin perusjuttu, ettei sitä aina huomata puolustaa. Ja puolustusta se nykyään tarvitsee kun päätöksiä ohjaa entistä enemmän taloudelliset realiteetit. Kun ihmisiä jaetaan yhä hanakammin erilaisin ryhmiin ja kategorioihin, joilla on erilaisia oikeuksia.
Ihmisyys ja inhimillisyys. Mikä on tärkeämpää lastemme kasvatuksessa? 'Face to face' kohtaamisen taito ei ole itsestäänselvyys. Toisen ihmisen kunnoittaminen sellaisena kuin hän on - ei ole itsestäänselvyys. Ei tarvi kuin selailla hetki mediaa, niin tämä on ihan selvää. Totuus, kauneus ja hyvyys arvoina ovat yhteiskunnassamme tuupattu takaseinän 'löytölaariin' - josta vain harvat osaavat niitä etsiä...
No, mikäs vertaus tuo nyt oli? Onko steinerkoulu mielestäni 'yhteiskunnan löytölaarissa'? Ehkäpä onkin. Mutta sinne voi rohkeasti kurkistaa ja katsoa, että mitä sieltä löytyy. Voi vaikka yllättyä. Positiivisesti. Tämä blogini koittaa tietenkin osaltaan kammeta steinerkoulua eturintamaan, jonne se aatteidensa puolesta kuuluu.
Minusta steinerkoulussa on hienoa muunmuassa se, että arvot ovat koko ajan oikeasti opetuksessa sisällä, ne eivät jää opetussuunnitelman sivuilla olevaksi sanahelinäksi. Opettajan työn pohjavirtana ei ole pelkän asiasisällön välittäminen vaan sen sisällön käyttäminen ihmisyyteen kasvattamisessa.
Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2
Koulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvu. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea kykyä kunnioittaa toisia ihmisiä, luontoa ja itseä. Ihmisenä kasvaminen on varsinaisten arvojen eli totuuden, kauneuden ja hyvyyden toteutumista. Steinerkoulun kehittämistyössä lähdetään siitä, että totuudellisuus, esteettisyys ja eettisyys ovat ihmisen sivistysominaisuuksia ja hyveitä, joita kasvatuksella ja opetuksella pyritään tietoisesti vahvistamaan.
Steinerkoulussa antiikin filosofian klassiset arvot totuus, kauneus ja hyvyys painottuvat eri-ikäisten opetuksessa. Erityisesti pienen lapsen kasvulle on tärkeää perusluottamuksen tunne ja kokemus siitä, että maailma on hyvä. Lapsuus on luontaisesti myös toiminnan, leikin ja tekemisen aikaa, ja nimenomaan teoissa pyrimme hyvyyteen. Hyvyyteen kasvamisessa on suurelta osin kyse toisten huomioimisesta, vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista kyvyistä ja teoista. Rudolf Steinerin* mukaan hyvää voidaan tehdä aidosta rakkaudesta hyvää kohtaan. Alaluokkien oppilaille on tärkeätä saada vahva tuntuma maailman kauneudesta, siksi opetussuunnitelmassa ja menetelmissä korostuu taide. Erityisesti murrosiästä alkaen voimistuu omakohtainen ajattelu, joten yläluokkien pyrkimyksenä on painottaa erityisesti totuudellisuutta, arvostelukyvyn kehitystä ja ajattelun johdonmukaisuutta.
Steinerpedagogisessa kasvatustraditiossa korostuu moraalisen hyveen kehittäminen kasvatuksen tärkeimpänä tehtävänä. Taloudellisen ja mitattavan tehokkuuden sijaan kasvatus ja opetus suunnitellaan edistämään moraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden hyveitä.
* (1979, 109–113; 1988a, 13)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti