tiistai 17. toukokuuta 2016

#7 Tarinallisuus steinerkoulussa - steinerkoulun tarina

Tarinallisuus hyppää esiin taas joka tuutista. Ihmisen ikiaikainen tarve tarinoille on valjastettu niin markkinoinnin kuin johtamisenkin välineeksi. Sillä se tiedetään nyt tutkimustuloksinkin - tarinat vetovat ihmisen sisimpään, ne jakavat arvoja ja muokkaavat asenteita. Samalla ne välittävät tietoa ja opettavat.



Tässä asiassa steinerkoulu on enemmän kuin ajan hermolla. Steinerkoulun brändiin kuuluu tiiviisti tarinallisuus. Sillä mitä muuta on mielikuvaopetus kuin tarinankerrontaa? Ja vieläpä hyvän tarinan - sellaisen jota voi katsella mielessään kuvina - ja joka sisältää paikoilleen aseteltuna mieleen jäävää tietoainesta.

Muistettavan aineksen opettamisessa ja opettelemisessa tarinalla on mahtava voima. Tarina takertuu mieleemme, laittaa aivot töihin. Huomaamatta ajatukset työskentelevät tarinan parissa. Kukapa ei olisi huomannut pohtivansa hyvän kirjan tai elokuvan tarinaa vielä kauan jälkeen päin?

Steinerkoulussa tarinaa työstetään ihan tietyllä kaavalla. Ensin kuunnellaan ja 'katsellaan' mielessä opettajan kertomaa kertomusta. Seuraavana päivänä oppilaat kertovat tarinan uudelleen. Kuka nyt mitenkin hahmottaa asioita. Kohokohtien, yksityiskohtien, tunnelman kautta tai sitten uskollisesti aikajanaa pitkin. Pitkän kaavan mukaan edetessä vielä kolmantenakin päivänä tarina nostetaan esiin - nyt sitä käsitellään jo analyyttisemmin. Yöt välissä eivät ole ollenkaan merkityksettömiä. Tarina tarvitsee aikaa kasvaakseen ja löytääkseen yhteyksiä toisiin tarinoihin.*

Historianopetus on yhtä tarinan kerrontaa. Maailman tarinan, josta me jokainen olemme osa. Minkälaiseen näköalattomuuteen ajammekaan tulevaisuuttamme, jos historianopetuksesta leikataan? Itseasiassa voisi kysyä millaisessa näköalattomuudessa elämme jo? Ihminen, jolla ei ole historian tajua, ei ole tajua siitä, että kaikella on tarinansa. Hän näkee vanhaa sairasta ihmistä katsoessaan vain vanhan sairaan ihmisen. Mutta vanhalla ihmisellä on tarina. Ja minäkin olen osa sitä tarinaa. Jotenkin ostan sen ajatuksen, että mitä lyhyempi perspektiivi ihmisellä on ajassa taaksepäin - niin sama pätee myös eteenpäin. Ei voi olla kovinkaan tulevaisuusorientoitunut, ainakaan rakentavasti, ellei tunne mennyttä.

Tarinat kertovat ollutta, mutta myös luovat tulevaa. Suomen 100-vuotisjuhlan lähestyessä kansakuntaa kehoitetaan kertomaan uudelleen ja uutena Suomen tarinaa. Suomen tulevaisuuden tarinaa. Sama meidän pitäisi tehdä steinerkouluiikkeessä, joka sekin täyttää tuotapikaa 100 vuotta. Steinerkoululla on huikea tarina. Kuinka se jatkuu? Sen luomiseen tulisi käyttää paljon mielikuvavoimia. Ajattelua, tunnetta ja tahtoa.

Meidän täytyy olla paitsi tarinankertojia, myös tarinantekijöitä.


Steinerkoulun opetussuunnitelman runko 2016:

2.3 Oppimiskäsitys 
Oppiminen on erilaista eri ikäkausina. Alkuopetuksessa hyödynnetään hyvin paljon mielikuvaoppimista, kun taas ylemmille luokille ja lukioon siirryttäessä opetuksessa painottuu enemmän oppisisältöjen tietoaines. 
*) Opetussuunnitelmarungosta löytyy kaksi seuraavanlaista esimerkkiä siitä miten tarinoita käytetään opetuksessa:
Esimerkiksi kirjaimet syntyvät opettajan mielellään itse keksimistä tarinoista. Esimerkiksi S-kirjain voi syntyä sisiliskostaja K-kirjain kuninkaanpojasta. Yhtenä päivänä opettaja kertoo vaikkapa kansansadun, jossa seikkailee kuninkaanpoika. Seuraavana päivänä joku oppilaista kertoo sadun uudelleen ja opettaja kuvaa eloisasti kuninkaanpoikaa. Seuraavissa vaiheissa piirretään kuninkaanpoika, katsotaan miten sanan alkukirjain kirjoitetaan, tehdään se käsillä ilmaan tai kuljetaan jaloilla sama muoto luokan lattialla. Liikemuoto tiivistetään piirrokseksi, josta lopulta muotoutuu K-kirjain. Omaksuessaan elämyksellisesti kirjaimia lapsi käy samalla ihmiskunnan kehitystien kuvakirjoituksesta kirjaimiksi (Dahlstöm & Teräsvirta 2014) .
Lisäksi alaluokilla on kertomusaineisto, joka alkaa kansansaduilla ja muuttuu lopulta varsinaiseksi historian opetukseksi. Oppilas vahvistaa mielikuvitustaan luomalla sisäisiä kuvia.  


Tyypillisesti esimerkiksi perusopetuksen keskivaiheilla historian oppitunnin kulku voi edetä esimerkiksi seuraavanlaisesti: Ensin palautetaan mieleen edellisenä päivänä opiskeltu asia. Oppilaat kertovat, miten ovat sisäistäneet asian ja mitä kysymyksiä siitä on mahdollisesti herännyt. Sitten opettaja tai joku oppilaista kertoo uuden käsiteltävän aiheen suullisesti ja mahdollisimman elävästi kuvaillen ja tarinanomaisesti. Kuuntelemisen jälkeen oppilaat voivat kysellä ja keskustella sisällöistä. Lopputunnista oppilaat piirtävät, maalaavat, muovailevat tai esimerkiksi suunnittelevat vihkotekstiä. Opetus tapahtuu siis niin sanotulla yön yli -rytmillä, jolla pyritään vahvistamaan asioiden sisäistämistä. Jokaisella oppitunnilla pyritään käyttämään ajattelua, tunnetta ja tahtoa. Oppitunnilla on myös oma rytminsä kuuntelemisen (ns. sisäänhengittämisen) ja tekemisen (ns. uloshengittämisen) välillä.  
Blogin kuva: B2C 

1 kommentti:

  1. Tähän pitäisi laittaa Vuolukoulu-mainos...eli ...Satuvuolukiertue Suomen Steiner-kouluihin liittyy saumattomasti sisällöltään aiheeseen,varsinkin kun vierailun yhteydessä pääsee kokeilemaan Vuolemista sekä leikkimään Vuolukoulun tuotoksilla.
    www.vuolukoulu.com

    VastaaPoista