#17 Steinerkasvatuksen peruskivet

Jarno Paalasmaa

Mitkä ovat steinerkasvatuksen kaksi tai kolme peruskiveä?

Eräänä päivänä inspiroiduin kysymään jokaiselta opettajanhuoneeseen tulevalta opettajalta: Mitkä ovat mielestäsi steinerpedagogiikan kolme peruskiveä? Useille opettajakollegoilleni tuntui olevan helppo sanoa kaksi peruskiveä ja kolmatta moni jäi miettimään hetkisen pidempään. Mielenkiintoista oli sekin, että kaikki nimesivät keskenään eri peruskivet. Aiheesta on myös kirjallisuutta, sekä Steinerin omia luonnehdintoja että muuta kirjallista näkemystä.

Jarno Paalasmaa pohtii steinerkasvatuksen peruskiviä. (kuva: Pia Pale)

Maailman parhaat kasvatusajatukset -kirjassa (Into-kustannus 2016) määrittelen steinerkasvatuksen kulmakivet:

1. olettamus ihmisen henkisestä ydinolemuksesta
   ja
2. ajatus eettiseen vapauteen kasvamisesta

Tässä määritelmässäni steinerpedagogiikan perustana ja lähtökohtana korostuvat toisiinsa kietoutuneina monikerroksinen ihmiskäsitys (mm. Lapsen kasvatus hengentieteen kannalta) ja Steinerin Vapauden filosofiassa kehittämä vapauskäsitys.

Niin ikään Ulla Ahmavaara (Antroposofisia virikkeitä Suomelle, Ciris 2016) nimeää tuoreessa artikkelissaan steinerpedagogiikan kolme peruskiveä:

1. Lapsen yksilöllisen, henkisen, olemuksen huomioon ottaminen
2. Ikäkauden mukainen kasvatus ja ikäkausiopetus
3. Lapsen temperamentin tuntemus ja huomioiminen kaikessa opetuksessa

Steinerkoulun kansainvälisessä opetussuunnitelmassa Tobias Richter ja Martin Rawson puolestaan määrittelevät steinerkoulun peruspilariksi kaksi suurta periaaterypästä:

1. Ihmisen kehityksen tutkiminen
2. Sosiaalisen kolmijäsennyksen periaatteet

Se, että muotoilut poikkeavat toisistaan ei ole huolestuttavaa. Huolestuttavaa olisi, jos kaikki määrittelisivät peruskivet yhdenmukaisesti. Steinerpedagogiikka ei ole perustaltaan yhden totuuden liike. Antroposofinen ja henkinen viitekehys steinerpedagogiikan perustassa ei ole luonteeltaan uskonnollinen, vaan enemmänkin filosofinen.

Eroja vastauksiin tulee jo siitä, että toiset ajattelet kysymystä teoreettisemmalla ja toiset konkreettisemmalla tasolla. Useimmat luonnehdinnat liittyvät myös tavalla tai toisella toisiinsa, eivätkä sinänsä ole keskenään ristiriidassa. Kolmessa edeltävässä steinerpedagogisesta kirjallisuudesta poimitussa tulkinnassa ensimmäisenä peruskivenä tuodaan esiin kokonaisvaltainen myös henkisen ulottuvuuden sisältävä steinerpedagoginen ihmiskäsitys. Pyrkimyksestä ymmärtää ihmistä ja lapsen ja nuoren kehitystä nousee elävä käytäntö.

Teksti: Jarno Paalasmaa


Jarno Paalasmaa on kasvatusvaikuttaja, opettaja ja kirjailija. Väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Vantaan seudun steinerkoulussa sekä kahden pienen lapsen isä.

#5 Steinerkoulussa on inhimillinen opetussuunnitelma

- Onko steinerkoulu niinku vaan taiteellisille lapsille?   

- No ei, kun ihan kaikille lapsille.

Se, että taidetta käytetään opetuksen metodina ei tee steinerkoulusta taidekoulua. Kyse on muusta. Ihmisen kokonaisvaltaisuudesta. Inhimillisyydestä.

Ajattelua kaikissa kouluissa on kehitetty aina. Tekemällä oppiminen on nykyään kaikissa kouluissa itsestään selvä osa opetussunnitelmaa, tavalla tai toisella. Mutta taidetta oppimisen välineenä käytetään vielä hävyttömän vähän.

Taiteella tarkoitan tässä kokemusta, elämystä, tunnetta, joka syntyy silloin kun itse tuottaa kuvia, mielikuvia, liikettä, muotoa, ääntä...

Kun opetettavaa asiaa lähestytään tarkoituksellisen monitasoisesti, niin että se puhuttelee lasta ajatuksen, tunteen ja toiminnan tasolla, se muuttuu eläväksi ja tärkeäksi. Siihen on mahdollista muodostaa suhde. Inhimillinen suhde.

Eräs nykyinen steinervanhempi kertoi kouluvalintaa tehdessään miettineensä, että ovatkohan ne toisten lapset siellä steinerkoulussa jotenkin kauhean taiteellisia ja ihan hippejä. Hänen omansa eivät ainakaan olleet.
No, miten kävi niille 'epätaiteellisille' lapsille, jotka kumminkin tulivat steinerkouluun? Hyvin. Nauttivat siitä, että saavat tehdä monenlaista. Myös kaunista.

Steinerkasvatuksen liiton nettisivuilla:

Steinerkoulun opetussuunnitelmassa painotetaan tiedon, älyn ja ajattelun lisäksi tunteen ja tahdon kehitystä. Kilpailun ja tehokkuusajattelun sijaan korostetaan yksilöllisyyttä ja mielikuvitusta.

Menetelminä muunmuassa 

• pitkäaikaiset oppilas-opettaja -suhteet

• kannustavat sanalliset oppilasarvioinnit

• monipuoliset taito- ja taideaineet

• lapsen kehityksen mukaan etenevä opetus

#1 Steinerpedagogiikan lähtökohtana on lapsi

Yksinkertainen toteamus!

Mutta se sisältää suuren ajatuksen ja useammankin.

Ensinnäkin, että steinerkasvatuksessa kunnioitetaan lapsen yksilöllisyyttä - ajatuksella 'tule sellaiseksi kuin olet'. Joskus steinerkoulun luokanopettajan työtä on verrattu puutarhurin hommaan. Palstalla (luokassa) on monenlaisia taimia ja opettajan tehtävä on muokata (oppimis)ympäristö jokaiselle sopivaksi. Sillä onhan se selvää, että vaikka porkkanalla ja herneellä on paljon yhteisiäkin tarpeita - niin on joitakin ihan omiakin. Minä olen aina pitänyt tästä kuvasta. Se kertoo myös steinerkoulunopettajan tehtävästä paljon.

Toiseksi, että kaikki - paitsi opetettava aines, myös opettamisen tapa ajatellaan aivan täsmälleen lapsesta käsin. Miten tämä asia tuodaan luokkaan lapsen ulottuville, niin että se parhaiten puhuttelee lasta, että sillä on vasteensa lapsen maailmassa. Oikeastaan tämä 'one liner' kertoo sen, että steinerpedagogiikassa ei opetettavaa ainesta ajatella pelkästään ulkoisten tarpeiden mukaan. Lapsen tarpeet ovat tärkeät - elleivät tärkeimmät.

Opetussuunnitelmarungin teksti on tässä varsin selventävä:

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2

Steinerpedagogiikka on lapsilähtöistä. Steinerpedagogisessa ihmiskäsityksessä jokainen lapsi nähdään ainutkertaisena ja yksilöllisenä minuutena. Lapsilähtöisyys määritellään pyrkimyksenä ymmärtää lasta ja ihmistä sekä haluna rakentaa lasta aktivoiva opetus sen mukaan, mitä lapsen ja nuoren kehitysvaiheista tiedetään ja voidaan havaita. Lapsilähtöisyydellä ei tarkoiteta lapsijohtoisuutta eikä myöskään lapsen itsensä varaan jättämistä. Lapsuutta pidetään ainutlaatuisena ja suojeltavana ikävaiheena. Ajatus on, että kasvatuksen ja opetuksen käytännöt perustellaan lapsesta käsin. Lapsuuden kunnioittamiseen sisältyy oppilaan henkisen vapauden kunnioittaminen. Lapsia ei kasvateta ennalta määrättyyn standardimuottiin.