Tässä blogiprojektissa pohditaan ja kommentoidaan lyhyesti erilaisia asioita steinerkasvatuksesta.
Tavoitteena on käsitellä sata asiaa vähemmässä kuin sadassa vuodessa. Tänä vuonna 2019 vietetään steinerkasvatuksen 100-vuotisjuhlavuotta.
Mitkä ovat steinerkasvatuksen kaksi tai kolme peruskiveä?
Eräänä päivänä inspiroiduin kysymään jokaiselta opettajanhuoneeseen tulevalta opettajalta: Mitkä ovat mielestäsi steinerpedagogiikan kolme peruskiveä? Useille opettajakollegoilleni tuntui olevan helppo sanoa kaksi peruskiveä ja kolmatta moni jäi miettimään hetkisen pidempään. Mielenkiintoista oli sekin, että kaikki nimesivät keskenään eri peruskivet. Aiheesta on myös kirjallisuutta, sekä Steinerin omia luonnehdintoja että muuta kirjallista näkemystä.
Jarno Paalasmaa pohtii steinerkasvatuksen peruskiviä. (kuva: Pia Pale)
Maailman parhaat kasvatusajatukset -kirjassa (Into-kustannus 2016) määrittelen steinerkasvatuksen kulmakivet:
olettamus ihmisen henkisestä ydinolemuksesta ja
ajatus eettiseen vapauteen kasvamisesta
Tässä määritelmässäni steinerpedagogiikan perustana ja lähtökohtana korostuvat toisiinsa kietoutuneinamonikerroksinen ihmiskäsitys (mm. Lapsen kasvatus hengentieteen kannalta) ja Steinerin Vapauden filosofiassa kehittämä vapauskäsitys.
Niin ikään Ulla Ahmavaara (Antroposofisia virikkeitä Suomelle, Ciris 2016) nimeää tuoreessa artikkelissaan steinerpedagogiikan kolme peruskiveä:
Lapsen yksilöllisen, henkisen, olemuksen huomioon ottaminen
Ikäkauden mukainen kasvatus ja ikäkausiopetus
Lapsen temperamentin tuntemus ja huomioiminen kaikessa opetuksessa
Steinerkoulun kansainvälisessä opetussuunnitelmassa Tobias Richter ja Martin Rawsonpuolestaan määrittelevät steinerkoulun peruspilariksi kaksi suurta periaaterypästä:
Ihmisen kehityksen tutkiminen
Sosiaalisen kolmijäsennyksen periaatteet
Se, että muotoilut poikkeavat toisistaan ei ole huolestuttavaa. Huolestuttavaa olisi, jos kaikki määrittelisivät peruskivet yhdenmukaisesti. Steinerpedagogiikka ei ole perustaltaan yhden totuuden liike. Antroposofinen ja henkinen viitekehys steinerpedagogiikan perustassa ei ole luonteeltaan uskonnollinen, vaan enemmänkin filosofinen.
Eroja vastauksiin tulee jo siitä, että toiset ajattelet kysymystä teoreettisemmalla ja toiset konkreettisemmalla tasolla. Useimmat luonnehdinnat liittyvät myös tavalla tai toisella toisiinsa, eivätkä sinänsä ole keskenään ristiriidassa.Kolmessa edeltävässä steinerpedagogisesta kirjallisuudesta poimitussa tulkinnassa ensimmäisenä peruskivenä tuodaan esiin kokonaisvaltainen myös henkisen ulottuvuuden sisältävä steinerpedagoginen ihmiskäsitys. Pyrkimyksestä ymmärtää ihmistä ja lapsen ja nuoren kehitystä nousee elävä käytäntö.
Teksti: Jarno Paalasmaa Jarno Paalasmaa on
kasvatusvaikuttaja, opettaja ja kirjailija.
Väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa,
historian ja yhteiskuntaopin opettaja
Vantaan seudun steinerkoulussa sekä
kahden pienen lapsen isä.
No vastaappa siihen sitten nopeasti, selkeästi ja tyhjentävästi! Monet opettajat ovat sanoneet, että mitä pidempään he työskentelevät aiheen parissa - sitä vaikeammaksi tiivistäminen muodostuu.
Siitä huolimatta ja juuri siksi - sitä kannattaa harjoitella. Sillä monet vanhemmat ovat sanoneet, että eivät he oikein siitä steinerpedagogiikasta mitään ymmärrä. Ja jopa että steinerekoulua olisi helpompi käsittää ilman sitä steinerpedagogiikkaa.
No huh huh!
Nyt tuli läksyksi kaikille steinerkasvattajille valmistaa oma hissipuhe! Ja ei vanhempiakaan mikään estä tekemästä omaansa... :)
Erään steinerkoulun henkilöstön ja hallituksen yhteisessä työpajassa lähestyttiin aihetta restoratiivisin työtavoin, muutaman erilaisen kysymyksen kautta... jolloin saatiin aikaan tällainen lista:
Mitkä ovat tärkeimpiä asioita steinerpedagogiikassa?
Oppilaan (ihmisen!) kohtaaminen ja arvostus
Kokonaisvaltaisuus
Tarkoituksenmukaisuus
Itse tekeminen tekemisen meiningillä / käytännön läheisyys
Jossakin toisessa koulussa tai päiväkodissa lista voi olla eri näköinen. Restoratiivisin keskustelumenetelmin saadaan isostakin asiasta ja isostakin ryhmästä kaivettua esille ryhmän mielestä oleellisia asioita. Tällaisesta listasta saa jo mainion tiiviin steinerpedagogiikan esittelyn aikaan. Seuraavalla kerralla voi sitten nostaa esiin jotkut toiset asiat.
Kirjoitin juuri taannoin oman hissipuheeni Jyväskylän steinerkoulun blogia varten. Seuraava teksti on siis alunperin julkaistu siellä.
Hissipuhe
Olen ollut tekemisissä steinerkoulun ja sen pedagogiikan parissa koko aikuisikäni. Ja vieläkin innostun siitä. Minulla on koulussamme kaksi lasta, viikillä ja seiskalla. Töissä olen Steinerkasvatuksen liitossa, joka on Suomen steinerkoulujen ja -päiväkotien yhteistyöjärjestö.
Steinerpedagogiikka on minulle tärkeä asia. Usein saan vastata kysymykseen, että mitä se steinerpedagogiikka oikeastaan on - ja saan kritiikkiä, että vastaan liian pitkällisesti ja monimutkaisesti. Tässä nyt hahmotelma nopeaksi "hissipuheeksi"...
Steinerpedagogiikka kasvattaa lasta vapauteen - vapaus ei silti ole metodi steinerkasvatuksessa, vaan päämäärä. Vapauteen kasvaminen tarkoittaa sitä, että sitten myöhemmin, ihan isona, ihminen voi toimia vapaasti ja itsenäisesti, omien oivallustensa pohjalta, eettisesti kestävästi - rakkaudesta tekoon. Tämä on minusta aivan mielettömän hieno päämäärä.
Toinen steinerpedagogiikan keskeinen juttu minulle on se, että lasta kasvatetaan kokonaisvaltaisesti. Steinerpedagogiikassa tätä toteutetaan käytännön tasolla, jokaisessa päivässä ja jokaisessa oppitunnissa. Oppiessa käytetään paitsi päätä, niin myös kättä ja sydäntä. Enkä nyt tarkoita vain erilaisten oppimistyylien huomioimista, vaan sitä, että joka päivä koulussa puhutellaan lapsen ajattelua, toiminnallisuutta ja tunne-elämää. Olemme kaikki ajattelevia, tuntevia ja tekeviä olentoja - jokaisessa teossamme tulisi olla sydän ja pää mukana, jokaisessa ajatuksessamme... You got the point?
Kolmanneksi pointiksi otan tähän taiteen työtapana ja opetusmenetelmänä. Mikä tekee steinerpedagogiikasta opetustaidetta? Tilanneherkkyys, nyanssien taju, se, että opettaja innostuu ja lapset innostuvat, kuvaileva kertominen, joka herättää voimakkaita mielikuvia, omien mielikuvien pohjalta tehty itsenäinen luova työ - piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen… Opettaja on oikeastaan opetustaiteilija, joka luo tilanteet, tarinat, mielikuvat - ei vain valmiin oppimateriaalin pohjalta, vaan itse työstäen, eläytyen ja todeksi tehden.
Ping! Hissi on perillä...
Aloitin viime keväänä oman blogiprojektin: 100 asiaa steinerkoulusta - jossa nostan lisää steinerpedagogiikkaan liittyviä asioita esiin - useammallekin hissireissulle, siis.
- Pia Pale
No ohhohh. Voiko noita kahta sanaa laittaa samaan lauseeseen? Eikö steinerkoulu ole joku hippeyden viimeinen saareke nyky-yhteiskunnassa?
Juuei.
Tyttöset selailemassa 'ipadejaan'
kuva: Steinerpäiväkoti Tähtitarha.
Aluksi voisi pohtia mitä digitalisaatio on. Peesataan kasvatusajattelija Pasi Sahlbergiä. Lainaukset siis hänen puheestaan HundrED projektissa (video alla).
"Onko se sitä että kirjat poistuu? Että voit opiskella koneen kautta kotoa? Me ei oikein tiedetä mitä se on ja siihen on vaikea ottaa kantaa."
Ja sitten Sahlberg jatkaa, että aivojen fysiologia mukautuu ja sopeutuu siihen mihin niitä käytetään. Eli lyhytkestoiseen, nopeaan silmäilyyn ja reaktioon. Kun aivot ovat sopeutuneet ruudun äärellä tapahtuvaan informaation keräämiseen, se ei osaakaan sitä perinteistä, pitkäkestoista ja lineaarisesti etenevään tiedonhankintaa. Esim. lukemista.
Sahlberg toteaa, että yli puolet nuoristamme on nykyään ruutuajan, internetin, sosiaalisen median suurkäyttäjiä, yli neljän tunnin kulutus päivässä! Hän kysyy, että kannattaako meidän lisätä sitä koulussa, kun kerran tiedetään, että se vaikeuttaa syväoppimista, kriittistä ajattelua, syvällistä ymmärtämistä? Eikö silloin kannattaisi koulussa auttaa nuoria ajattelun ja informaation prosessoinnin oppimisessa ja käsittelyssä?
Juurikin näin. Itse olen ajatellut tätä digiloikkaa ihmetellen. Miksi pitäisi kokoontua samaan tilaan tuijottamaan ruutua? Mikä on se lisäarvo, minkä digitalisaatio tuo kouluun, jonka keskeisimpänä tavoitteena tulisi olla ihmisyyteen kasvaminen?
Sahlbeg kysyy, että mitä siellä koulussa oikein pitäisi tehdä. Hän pohtii, että joskus tulevaisuudessa voidaan olla sitä mieltä, että teknologian käytön aiheuttamat aivomuutokset ovat sen laatuisia, että todetaan, että koulussa voitaisiin tehdä mieluummin jotain muuta. Niin, että!!!
"Opettakaa lapsille keskustelua, ajattelua, empatiaa, toisten kanssa yhdessä tekemistä, kirjojen lukemista, niistä keskustelua..."
- Pasi Sahlberg, HundrED 2016
Pasi Sahlberg digitalisaatiosta (HundrED, video, 6 min)
Digitalisaatio - tieto- ja viestintäteknologia - on kuitenkin tullut jäädäkseen. Koodauksen airut Linda Liukas toteaa samaisissa HundrED puheenvuoroissaan, että nykylapset ovat viimeinen sukupolvi, joka käsittää tietokoneen erillisenä koneena. Tulevaisuudessa tietokone on kaikkialla, kaikissa tavaroissa. Liukkaan pointti on, että lapset on opetettava heti alusta asti aktiivisiksi ja luoviksi toimijoiksi tietokonemaailmassakin - ei vaan käyttäjiksi ja kuluttajiksi.
No entäs sitten steinerkoulu? Mitä steinerkoulu tekee?
Suhtaudutaanko steinerkoulussa tieto- ja viestintäteknologiaan kriittisemmin kuin keskimäärin koulumaailmassa yleensä? Opettaja-lehden (12/2016) tekemässä OPS-kyselyssä tuli esiin vastanneiden opettajien suuri huoli. Opettajat ovat huolissaan... asia on uusi ja koulutusta tarvitaan.
Opettajia on tietenkin aiheesta enemmän tai vähemmän innostuneita. Niin on kaikissa kouluissa. Kriittisyys on tässä kohtaa enemmän kuin paikallaan. Se ei tietenkään tarkoita asian torjumista, kieltämistä tai ohittamista. Sen pitäisi tarkoittaa kiinnostunutta, tietoista ja ajattelevaa lähestymistapaa. Niin ainakin toivon. Opettaja-lehden haastatteleman peruskoulun luokanopettajan mielestä "digiloikan ohella pitäisi keskustella paljon perustavamman laatuisista asioista, eli siitä millaisilla opetuksellisilla arvoilla ja asioilla autetaan lapsia kasvamaan vahvoiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi". Samaa mieltä!
Itselläni oli sellainen unelma, että steinerkoulussa voitaisiin opettaa tieto- ja viestintäteknologiaa ja valmiuksia sen käyttöön - lähes ilman näitä vempaimia. Vempaimia on maailma täynnä. Se on jo niin monta kertaa nähty, että käyttöliittymät muuttuvat huikeaa vauhtia, joten niihin ei kannata takertua. Mutta mitä ovat nämä valmiudet? Olisiko keskustelu, ajattelu, empatia, yhdessä tekeminen, lukeminen mitään?
Unelmani ei ole kuitenkaan täysin toteutunut. Härvelit ja laitteet ovat osa koulumaailmaa steinerkouluissakin nyt uuden opsin myötä - 3.luokasta lähtien. Se, että niitä käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden - on itsestään selvyys, mutta voi olla toteutukseltaan myös hyvin vaihtelevaa.
Tieto- ja viestintäteknologia steinerkoulussa
Esiopetuksessa ja luokilla 1-2 tietoteknologisia taitoja kehitetään ilman laitteita
3.luokalta lähtien tietoteknologiaa käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden
Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä suositaan oppilasta aktivoivia ja osallistavia toimintatapoja
Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016)
Koko tieto- ja viestintäteknologian opettamisen ja käyttämisen tulisi olla aktivoivaa ja osallistavaa. Tietenkin! Kuten kaiken muunkin opetuksen! Elämälähtöistä, maailmaan liittyvää. Sillä pitäisi pyrkiä hyvään, kauniiseen ja todelliseen.
Koulussa ja elämässä on silti vieläkin monia asioita joissa tekniikkaa ei tarvita, ja joihin sitä ei kannata väkisin ympätä. Otetaan esimerkiksi tämän hetken kuuma villitys, Pokémon Go! Lievällä epäuskolla olen seurannut keskustelua pelin hyödyntämisestä koulumaailmassa. No huh huh. Tarvitaanko sitä vempainta siihen, minun ja maailman väliin - vaikka se paljastaisikin virtuaalisten olentojen olemassaolon - koulussakin. Voi olla paitsi järkevää, myös ihan kiinnostavaa oppia käyttämään paperista karttaa. Enemmän luottamusta itseen kuin tekniikkaan!
Tulevana kouluvuonna tullaan näkemään monia pedagogisia kokeiluja steinerkouluissakin. Opettajille toivon rohkeutta tarttua itselle kenties vieraaseenkin aiheeseen ja opettajakunnille ja vanhempainiltoihin hedelmällisiä keskusteluja - siitä mikä tässä on oikeasti tärkeätä.
Eurytmistit eturintamassa
Suomalaisen steinerkoululiikkeen piirissä on tehty kansainvälisesti merkittävää kehittelytyötä. Eurytmian opettajat ovat kehitelleet alaluokkien oppilaille liikkumiseen perustuvia harjotteita - leikkejä!- tietojenkäsittelytieteen peruskäsitteitten ymmärtämiseksi ja ohjelmoinnin logiikan avaamiseksi.
Olemme kokeilleet monenlaista, mutta haluamme,
että se, mitä kehitämme on autenttista
sekä liikkeen että ajatuksen kannalta. Eurytmistit
ovat aina nähneet eurytmisessä liikkeessä
ajattelun kehittämisen mahdollisuudet. Etsimme
tapaa säilyttää ajattelun elävyys mahdollisimman
pitkälle. Emme halua tehdä pintapuolisia
juttuja, joissa ”oppilas käskyttää robottia
leikkivää opettajaa”, mitä myös tehdään, kun
koodausta opetetaan ihmisiä ja ihmisryhmiä liikuttamalla.
Olen innoissani eurytmistien ennakkoluulottomasta aluevaltauksesta. Se sopii niin tämän uuden opsin henkeen. Edellisessä postauksessa (#11 Uusi OPS steinerkoulussa) esiin nostettu opettajien välinen yhteistyö ja aiempien kokemusten tietoinen käyttäminen tulevat mainiosti todeksi.
Koodaamisen tai tietojenkäsittelyn syvä-
käsitteiden opettelu eurytmiassa on myös asia,
jossa yhteisopettajuus luokan- ja tai matematiikanopettajan
kanssa tullee korostumaan. On
varmasti helpompi matematiikan opettajankin
opettaa logaritmi oppilaille, jos oppilaat ovat
leikkineet binäärijakoleikkiä eurytmiatunnilla
vuosia aiemmin. Erityisesti helpottaa, jos matematiikanopettaja
osaa herättää leikin muistin
kätköistä ja leikittää sen, ennen asian selittämistä.
Kuvittelemme, että steinerkoulun tulisi pedagogiikassaan
tähdätä siihen, että steinerkoulun
alumnit ovat maailmassa uusien ajatusten
aktiivisia luojia eivätkä passiivisia kuluttajia ja
toistajia.
Kappale luvusta: 3.3.5 L5 - Tieto- ja viestintäteknologinen
osaaminen
Ihminen nähdään luovana ja taidetta tarvitsevana ihmisenä, jonka mielikuvitusta, kykyä eläytyä ja ajatella tilanteita nykyhetkeä pidemmälle tuetaan antamalla oppilaalle ja opiskelijalle mahdollisuus opiskella tiedon, taidon ja taiteen alueilla tasapainoisesti kaikkien lukuvuosien ajan. Jotta oppilaista ja opiskelijoista kasvaisi maailmaa muuttamaan kykeneviä ihmisiä, luovuus ja mielikuvitus ovat tärkeitä taitoja oppia. Ihmisen on pystyttävä mielessään näkemään valmis työ tai tilanne, jonka haluaa tehdä, jotta muutos voisi syntyä. Steinerkoulu ei ole tekniikkavastainen. Steiner totesi jo 1922, että “Tärkeämpää kuin vanhan kouluperinteen kannalta luullaan, on perehtyminen nykyiseen tekniikan maailmaan”1.
Tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen kuuluvat käytännön tvt-taidot omien tuotosten laadinnassa, vastuullinen käyttö, tvt tutkivassa ja luovassa työskentelyssä sekä tvt:n käyttö vuorovaikutuksessa, verkostoitumisessa ja vaikuttamisen keinona. 1 Steiner 1989, 26
Steinerkoulu on täynnä tradioita. Rippusta vaille sadassa vuodessa niitä onkin jo ehtinyt kertyä aikamoinen määrä. (Kyllä! Ensimmäisen steinerkoulun perustamisesta tulee vuonna 2019 kuluneeksi 100 vuotta!)
Mikä steinerkoulussa on traditiota? Mitä jää, jos traditiot poistetaan?
Steinerkoulun tunnistaa traditioistaan. Estetiikasta. Juhlista. Työtavoista ja -välineistä. Ne ovat ihania! Ne ilmentävät kauniisti steinerkoulun ja päiväkodin erityistä tunnelmaa, joka on ominaista kaikille steinerkouluille ja -päiväkodeille kautta maailman. Samalla niissä elää ja välittyy pedagogiikan perustavia asioita.
Välillä on vaikea erottaa pedagogisia perinteitä toisistaan. Siis niitä jotka ovat jossain vaiheessa syntyneet käytännön vaatimuksista ja sitten periytyneet opettajasukupolvelta toiselle - niistä pedagogisista toimintamalleista jotka ovat syntyneet alkuperäisestä pedagogisesta näkemyksestä.
Sillä nämähän ovat kaiketi eri asioita? Tai ainakin voivat olla?
Pahimmillaan tradition perusta on sen toteuttajalle täysin hämärtynyt. 'Koska tämä kuuluu steinerpedagogiikkaan' ei ole mikään kovin loistava selitys. Itseasiassa se on tosi huono. Parhaimmillaan pedagoginen traditio taipuu vuosien vieriessä yhä aina uusien oppilassukupolvien käyttöön. Aina uudistuneena, ajankohtaisena ja elinvoimaisena.
Steinerpedagogiikassa on hienoa juurikin se, että kaikella toiminnalla ja kaikilla tavoilla on olemassa mielekäs ja johdonmukainen pedagoginen peruste. Steinerpedagogiikkaan ei kuulu täyteleikki eikä mielivaltaisesti valittu toiminta. Kaikki mitä tehdään, palvelee yhtä suurta tehtävää: kokonaisvaltaista lapsen kehityksen tukemista. Myös ulkoiset traditiot.
Joillekin ihmisille nämä traditiot ovat hyvin tärkeitä. Heidän on vaikea nähdä steinerkoulua ilman värillisiä luokkia, goetheanisia kulmia, neulottuja huilupusseja. Mutta vaikka tradioihin voidaan tukeutua, niin nostalgiassa ei kannata jäädä elämään. Ulkoisista muodoista ja tavoista ei saa tulla kankeita kaavoja. Joskus hiukan huvittaa, kuinka uskollisesti eri puolilla maailmaa steinerkouluissa on käytössä samat jutut. Voisiko joku lanseerata jotakin uutta ja omaa - vai onko turha lähteä keksimään pyörää uudelleen?
Voimakas traditio tekee steinerkoulun uudistamisesta välillä haasteellista ja varmastikin hyvin hidasta. Jos ja kun joku tekee toisin - niin heti joku on kysymässä: onko se sitten enää steinerpedagogiikkaa? Muutoksen tekijän on osattava perustella toimintansa - jopa paremmin kuin perinnettä noudattavan. Tosin, kun uusi toimintatapa on sitten toteutettu pari kertaa - niin sitä on tehty 'aina' (hiukan kärjistäen). Tämän päivän steinerpedagogiikka elää ihan erilaisessa maailmassa kuin 100 vuotta sitten. Jopa ero parin kymmenen vuoden takaiseen maailmaan on huima. Mutta moni perusasia on silti sama...
Sitä todellakin sietää miettiä, että mitä jää, kun ulkoiset traditiot poistetaan? Oppilas ja opettaja. Oppilaan ja opettajan välinen suhde. Oppilaan ja opettajan välillä tapahtuva vuorovaikutus. Oppilaiden välillä tapahtuva vuorovaikutus.
Steinerkoulu voi toimia plataanipuun alla, slummissa, jurtassa... Steinerkoulun tärkein oppimisympäristö on opettaja, opettajan luoma sosiaalinen tila, jossa opitaan. Siinä tilassa tapahtuu kasvatuksen taide. Kouluvuosien edetessä kaikki oppilaat osallistuvat yhä aktiivisemmin yhteisen sosiaalisen tilan - yhteisön - hoitoon.
Kun se on kunnossa, kaikki muu onkin sitten huikeata ekstraa. Ja siitä on hyvä ponnistaa tulevaisuuteen.
"Maailman steinerkouluissa - 90 vuotta steinerpedagogiikkaa"
Tässä filmi- ja kuvakoosteessa näkyy riemastuttavalla tavalla steinerkoulujen traditiot - kuinka ne näkyvät maailman erilaisiin kulttuuritraditioihin sulatuneena.
Filmin on koostanut Steinerkasvatuksen liitto vuonna 2009
Mutta se sisältää suuren ajatuksen ja useammankin.
Ensinnäkin, että steinerkasvatuksessa kunnioitetaan lapsen yksilöllisyyttä - ajatuksella 'tule sellaiseksi kuin olet'. Joskus steinerkoulun luokanopettajan työtä on verrattu puutarhurin hommaan. Palstalla (luokassa) on monenlaisia taimia ja opettajan tehtävä on muokata (oppimis)ympäristö jokaiselle sopivaksi. Sillä onhan se selvää, että vaikka porkkanalla ja herneellä on paljon yhteisiäkin tarpeita - niin on joitakin ihan omiakin. Minä olen aina pitänyt tästä kuvasta. Se kertoo myös steinerkoulunopettajan tehtävästä paljon.
Toiseksi, että kaikki - paitsi opetettava aines, myös opettamisen tapa ajatellaan aivan täsmälleen lapsesta käsin. Miten tämä asia tuodaan luokkaan lapsen ulottuville, niin että se parhaiten puhuttelee lasta, että sillä on vasteensa lapsen maailmassa. Oikeastaan tämä 'one liner' kertoo sen, että steinerpedagogiikassa ei opetettavaa ainesta ajatella pelkästään ulkoisten tarpeiden mukaan. Lapsen tarpeet ovat tärkeät - elleivät tärkeimmät.
Opetussuunnitelmarungin teksti on tässä varsin selventävä:
Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2
Steinerpedagogiikka on lapsilähtöistä. Steinerpedagogisessa ihmiskäsityksessä jokainen lapsi nähdään ainutkertaisena ja yksilöllisenä minuutena. Lapsilähtöisyys määritellään pyrkimyksenä ymmärtää lasta ja ihmistä sekä haluna rakentaa lasta aktivoiva opetus sen mukaan, mitä lapsen ja nuoren kehitysvaiheista tiedetään ja voidaan havaita. Lapsilähtöisyydellä ei tarkoiteta lapsijohtoisuutta eikä myöskään lapsen itsensä varaan jättämistä. Lapsuutta pidetään ainutlaatuisena ja suojeltavana ikävaiheena. Ajatus on, että kasvatuksen ja opetuksen käytännöt perustellaan lapsesta käsin. Lapsuuden kunnioittamiseen sisältyy oppilaan henkisen vapauden kunnioittaminen. Lapsia ei kasvateta ennalta määrättyyn standardimuottiin.
