#12 Digitalisaatio steinerkoulussa

No ohhohh. Voiko noita kahta sanaa laittaa samaan lauseeseen? Eikö steinerkoulu ole joku hippeyden viimeinen saareke nyky-yhteiskunnassa?

Juuei.

Tyttöset selailemassa 'ipadejaan'

kuva: Steinerpäiväkoti Tähtitarha.

Aluksi voisi pohtia mitä digitalisaatio on. Peesataan kasvatusajattelija Pasi Sahlbergiä. Lainaukset siis hänen puheestaan HundrED projektissa (video alla).

"Onko se sitä että kirjat poistuu? Että voit opiskella koneen kautta kotoa? Me ei oikein tiedetä mitä se on ja siihen on vaikea ottaa kantaa."
Ja sitten Sahlberg jatkaa, että aivojen fysiologia mukautuu ja sopeutuu siihen mihin niitä käytetään. Eli lyhytkestoiseen, nopeaan silmäilyyn ja reaktioon. Kun aivot ovat sopeutuneet ruudun äärellä tapahtuvaan informaation keräämiseen, se ei osaakaan sitä perinteistä, pitkäkestoista ja lineaarisesti etenevään tiedonhankintaa. Esim. lukemista.

Sahlberg toteaa, että yli puolet nuoristamme on nykyään ruutuajan, internetin, sosiaalisen median suurkäyttäjiä, yli neljän tunnin kulutus päivässä! Hän kysyy, että kannattaako meidän lisätä sitä koulussa, kun kerran tiedetään, että se vaikeuttaa syväoppimista, kriittistä ajattelua, syvällistä ymmärtämistä? Eikö silloin kannattaisi koulussa auttaa nuoria ajattelun ja informaation prosessoinnin oppimisessa ja käsittelyssä?

Juurikin näin. Itse olen ajatellut tätä digiloikkaa ihmetellen. Miksi pitäisi kokoontua samaan tilaan tuijottamaan ruutua? Mikä on se lisäarvo, minkä digitalisaatio tuo kouluun, jonka keskeisimpänä tavoitteena tulisi olla ihmisyyteen kasvaminen?

Sahlbeg kysyy, että mitä siellä koulussa oikein pitäisi tehdä. Hän pohtii, että joskus tulevaisuudessa voidaan olla sitä mieltä, että teknologian käytön aiheuttamat aivomuutokset ovat sen laatuisia, että todetaan, että koulussa voitaisiin tehdä mieluummin jotain muuta. Niin, että!!!

"Opettakaa lapsille keskustelua, ajattelua, empatiaa, toisten kanssa yhdessä tekemistä, kirjojen lukemista, niistä keskustelua..."

- Pasi Sahlberg, HundrED 2016 

Pasi Sahlberg digitalisaatiosta (HundrED, video, 6 min)

Digitalisaatio - tieto- ja viestintäteknologia - on kuitenkin tullut jäädäkseen. Koodauksen airut Linda Liukas toteaa samaisissa HundrED puheenvuoroissaan, että nykylapset ovat viimeinen sukupolvi, joka käsittää tietokoneen erillisenä koneena. Tulevaisuudessa tietokone on kaikkialla, kaikissa tavaroissa. Liukkaan pointti on, että lapset on opetettava heti alusta asti aktiivisiksi ja luoviksi toimijoiksi tietokonemaailmassakin - ei vaan käyttäjiksi ja kuluttajiksi.

No entäs sitten steinerkoulu? Mitä steinerkoulu tekee?

Suhtaudutaanko steinerkoulussa tieto- ja viestintäteknologiaan kriittisemmin kuin keskimäärin koulumaailmassa yleensä? Opettaja-lehden (12/2016) tekemässä OPS-kyselyssä tuli esiin vastanneiden opettajien suuri huoli. Opettajat ovat huolissaan... asia on uusi ja koulutusta tarvitaan.

Opettajia on tietenkin aiheesta enemmän tai vähemmän innostuneita. Niin on kaikissa kouluissa. Kriittisyys on tässä kohtaa enemmän kuin paikallaan. Se ei tietenkään tarkoita asian torjumista, kieltämistä tai ohittamista. Sen pitäisi tarkoittaa kiinnostunutta, tietoista ja ajattelevaa lähestymistapaa. Niin ainakin toivon. Opettaja-lehden haastatteleman peruskoulun luokanopettajan mielestä "digiloikan ohella pitäisi keskustella paljon perustavamman laatuisista asioista, eli siitä millaisilla opetuksellisilla arvoilla ja asioilla autetaan lapsia kasvamaan vahvoiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi". Samaa mieltä!

Itselläni oli sellainen unelma, että steinerkoulussa voitaisiin opettaa tieto- ja viestintäteknologiaa ja valmiuksia sen käyttöön - lähes ilman näitä vempaimia. Vempaimia on maailma täynnä. Se on jo niin monta kertaa nähty, että käyttöliittymät muuttuvat huikeaa vauhtia, joten niihin ei kannata takertua. Mutta mitä ovat nämä valmiudet? Olisiko keskustelu, ajattelu, empatia, yhdessä tekeminen, lukeminen mitään?

Unelmani ei ole kuitenkaan täysin toteutunut. Härvelit ja laitteet ovat osa koulumaailmaa steinerkouluissakin nyt uuden opsin myötä - 3.luokasta lähtien. Se, että niitä käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden - on itsestään selvyys, mutta voi olla toteutukseltaan myös hyvin vaihtelevaa.

Tieto- ja viestintäteknologia steinerkoulussa

• Esiopetuksessa ja luokilla 1-2 tietoteknologisia taitoja kehitetään ilman laitteita
• 3.luokalta lähtien tietoteknologiaa käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden
• Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä suositaan oppilasta aktivoivia ja osallistavia toimintatapoja

Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016)

Koko tieto- ja viestintäteknologian opettamisen ja käyttämisen tulisi olla aktivoivaa ja osallistavaa. Tietenkin! Kuten kaiken muunkin opetuksen! Elämälähtöistä, maailmaan liittyvää. Sillä pitäisi pyrkiä hyvään, kauniiseen ja todelliseen.

Koulussa ja elämässä on silti vieläkin monia asioita joissa tekniikkaa ei tarvita, ja joihin sitä ei kannata väkisin ympätä. Otetaan esimerkiksi tämän hetken kuuma villitys, Pokémon Go! Lievällä epäuskolla olen seurannut keskustelua pelin hyödyntämisestä koulumaailmassa. No huh huh. Tarvitaanko sitä vempainta siihen, minun ja maailman väliin - vaikka se paljastaisikin virtuaalisten olentojen olemassaolon - koulussakin. Voi olla paitsi järkevää, myös ihan kiinnostavaa oppia käyttämään paperista karttaa. Enemmän luottamusta itseen kuin tekniikkaan!

Tulevana kouluvuonna tullaan näkemään monia pedagogisia kokeiluja steinerkouluissakin. Opettajille toivon rohkeutta tarttua itselle kenties vieraaseenkin aiheeseen ja opettajakunnille ja vanhempainiltoihin hedelmällisiä keskusteluja - siitä mikä tässä on oikeasti tärkeätä.

Eurytmistit eturintamassa

Suomalaisen steinerkoululiikkeen piirissä on tehty kansainvälisesti merkittävää kehittelytyötä. Eurytmian opettajat ovat kehitelleet alaluokkien oppilaille liikkumiseen perustuvia harjotteita - leikkejä!- tietojenkäsittelytieteen peruskäsitteitten ymmärtämiseksi ja ohjelmoinnin logiikan avaamiseksi.

Olemme kokeilleet monenlaista, mutta haluamme, että se, mitä kehitämme on autenttista sekä liikkeen että ajatuksen kannalta. Eurytmistit ovat aina nähneet eurytmisessä liikkeessä ajattelun kehittämisen mahdollisuudet. Etsimme tapaa säilyttää ajattelun elävyys mahdollisimman pitkälle. Emme halua tehdä pintapuolisia juttuja, joissa ”oppilas käskyttää robottia leikkivää opettajaa”, mitä myös tehdään, kun koodausta opetetaan ihmisiä ja ihmisryhmiä liikuttamalla. 

Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)

Olen innoissani eurytmistien ennakkoluulottomasta aluevaltauksesta. Se sopii niin tämän uuden opsin henkeen. Edellisessä postauksessa (#11 Uusi OPS steinerkoulussa) esiin nostettu opettajien välinen yhteistyö ja aiempien kokemusten tietoinen käyttäminen tulevat mainiosti todeksi.

Koodaamisen tai tietojenkäsittelyn syvä- käsitteiden opettelu eurytmiassa on myös asia, jossa yhteisopettajuus luokan- ja tai matematiikanopettajan kanssa tullee korostumaan. On varmasti helpompi matematiikan opettajankin opettaa logaritmi oppilaille, jos oppilaat ovat leikkineet binäärijakoleikkiä eurytmiatunnilla vuosia aiemmin. Erityisesti helpottaa, jos matematiikanopettaja osaa herättää leikin muistin kätköistä ja leikittää sen, ennen asian selittämistä. Kuvittelemme, että steinerkoulun tulisi pedagogiikassaan tähdätä siihen, että steinerkoulun alumnit ovat maailmassa uusien ajatusten aktiivisia luojia eivätkä passiivisia kuluttajia ja toistajia.

 Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko:

Kappale luvusta: 3.3.5 L5 - Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen

Ihminen nähdään luovana ja taidetta tarvitsevana ihmisenä, jonka mielikuvitusta, kykyä eläytyä ja ajatella tilanteita nykyhetkeä pidemmälle tuetaan antamalla oppilaalle ja opiskelijalle mahdollisuus opiskella tiedon, taidon ja taiteen alueilla tasapainoisesti kaikkien lukuvuosien ajan. Jotta oppilaista ja opiskelijoista kasvaisi maailmaa muuttamaan kykeneviä ihmisiä, luovuus ja mielikuvitus ovat tärkeitä taitoja oppia. Ihmisen on pystyttävä mielessään näkemään valmis työ tai tilanne, jonka haluaa tehdä, jotta muutos voisi syntyä. Steinerkoulu ei ole tekniikkavastainen. Steiner totesi jo 1922, että “Tärkeämpää kuin vanhan kouluperinteen kannalta luullaan, on perehtyminen nykyiseen tekniikan maailmaan”1.
Tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen kuuluvat käytännön tvt-taidot omien tuotosten laadinnassa, vastuullinen käyttö, tvt tutkivassa ja luovassa työskentelyssä sekä tvt:n käyttö vuorovaikutuksessa, verkostoitumisessa ja vaikuttamisen keinona.
1 Steiner 1989, 26

#8 "Kehu kakara päivässä"

Tämä on oikeasti äitini usein käyttämä slogan.  Allekirjoitan sen täysin. Mutta en kyllä taida osata toteuttaa sitä niinkuin haluaisin.  Mikähän on sen positiivisen palautteen antamisen vaikeus? Hyvän näkemisen ja sanomisen vaikeus?

Aiheellinen kehuminen kasvattaa itsetietoisuutta, itsearvostusta, itsetuntoa... nostaa rintaa rottingille... Minut on huomattu! Noi näkee mut oikeasti! Tää onnistui! Kannatti yrittää ja ponnistella!

Sillä ei sitä aina tiedä, ellei sitä joku sinulle kerro.

Huomenna oppilaat saavat käsiinsä kevätlausunnot steinerkoulussa. Toivon totisesti, että opettajat ovat käyttäneet tuhannen taalan paikkansa ja kehuneet lapsia ja nuoria onnistuneesta työstä.

"...Parasta, mitä aikuiset voivat tehdä lapsilleen, on opettaa heidät rakastamaan haasteita, kiinnostumaan virheistä ja jatkamaan aina oppimista. Tähän päästään kääntämällä kehumisten painopiste heidän työpanokseensa.Tuskin voimme liikaa kehua sitä, mitä lapsemme ovat saaneet aikaan harjoittelulla, itsensä likoonlaittamisella ja sitkeydellä."

http://www.educons.fi/kehumisen-taito/

Kyllä! Ahkeruuden hyvettä voimistamaan! Ja siihen kevätlausuntojen kehumiset pitää keskittää. Mutta on muutakin, mitä kannattaa vahvistaa. Sillä myönteisen palautteen voima on lähes mittaamaton.

http://www.slideshare.net/AnneliAlatalo/jumitilanteet 

Kehumisella on varmasti hurjasti hyviä terveysvaikutuksia.  Mielenterveyden kautta koko keholle. Kehumisella voidaan parantaa kokonais- ja kouluhyvinvointia.

"Hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii muutakin kuin pahoinvoinnin poistamisen. Tarvitaan tietoista keskittymistä siihen, mikä kussakin on ehjää ja vahvaa, puutteiden korjaamisen lisäksi."

- Maria Jahodan 

Kehuminen liittyy läheisesti omien luonteenvahvuuksien tunnistamiseen. Hyvän näkemiseen itsessä. Tutustuin vastikään VIA (Values In Action) -mittariin, jonka tarkoituksena on kartoittaa lasten ja nuorten luonteenvahvuuksia. Niilo Mäki Instituutin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erikoislehdessä on aiheesta kiinnostava artikkeli. Vaikka artikkelissa aihetta lähestytään lähinnä erityisoppilaiden näkökulmasta, siellä mainitaan myös:

Vahvuuslähtöinen ajattelu on tietenkin hedelmällistä myös niille, joiden koulunkäynti sujuu helposti. Jo pelkästään omien vahvuuksien tiedostaminen on voimauttavaa ja itsetuntoa kohottavaa, ja vahvuuksien uudenlainen käyttö voi kohottaa kenen tahansa suoriutumista.

http://bulletin.nmi.fi/article/via-vahvuusmittari-lasten-ja-nuorten-luonteenvahvuuksien-kartoitukseen/ 

Vahvuudet perustuvat hyveisiin, joista puhutaan myös opetussuunnitelmassa. Totuus, kauneus ja hyvyys, moraalisuuden sekä oikeudenmukaisuuden hyveet on ainakin mainittu. VIA -hanke pohjautuu kuuteen hyveeseen ja ne jakaantuvat 24 luonteenvahvuudeksi.  Jokaiselle jotakin! Ja monta! Tässä on vain voittajia!

Vaikka olen perus-testivastainen ihminen,  piti kokeilla ( www.viame.org). Mittari tunnisti samoja vahvuuksia kuin itsekin itsessäni. Olinkohan kuitenkaan tarpeeksi rehellinen itselleni?

Kiinnostavampaa oli tehdä testi 4.luokan päättävän poikani kanssa. Osa väittämistä oli vaikeita ymmärtää - syntyi hyvää keskustelua. Itsetietoisuuden pilkahduksia. Miten minä toimin? Millaisia luonteenpiirteitä minulla on? Tyytyväisyys jälkeenpäin. Nuorukainen oli samaa mieltä kuin mittari - ainakin melkein. "Muuten ihan ok, mutta kyllä mä aattelen, että ystävällisyys on mulla oikeasti korkeammalla sijalla".

Ehkä ne testit ei kerro kaikkea. Omat vahvuudet olisi opittava löytämään itse. Se on kumminkin pitkä tie.



Miten tämä kaikki liittyy sitten steinerkouluun?

No hyvinkin. Lainaan tässä uutta steinerkoulujen OPS-runkoa:

Steinerpedagogiikan tehtävänä on vaalia yksittäisen lapsen tervettä kehitystä ja auttaa jokaista löytämään omat ainutkertaiset kykynsä ja vahvuutensa, toteuttamaan itsessään olevat mahdollisuudet, sekä auttaa lapsia kehittämään taitoja, joita he tarvitsevat yhteiskunnassa.

- 2. Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet 

Nuorempien oppilaiden kanssa itsearviointitaitoja lähdetään kehittämään auttamalla oppilaita tunnistamaan vain vahvuuksiaan ja onnistumisiaan koulutyössä sekä tulemaan tietoiseksi työlle sovittavista tavoitteista. Opetusryhmän yhteistä arviointikeskustelua käytetään paljon, annetaan kiitosta ja osoitetaan, miten monenlaisin tavoin jokainen voi onnistua työssään. Ylemmillä luokilla oman oppimisen ja opintojen edistymisen tarkastelu voi olla analyyttisempää, mikä ohjaa oppilaita toimimaan yhä itseohjautuvammin. Myös tällöin opettajan on tärkeä kehittää oppilaiden keskinäistä arviointikeskustelua eli vertaisarviointia osana ryhmän työskentelyä. Näin oppilailla on mahdollisuus tulla tietoisiksi edistymisestään ja ymmärtää, miten itse voi vaikuttaa oppimiseensa ja koulutyössä onnistumiseen.

- Steinerkoulujen opetussuunnitelmarunko, luku 6.2.2

Täytyy huomioida että koulun arvioinnissa keskitytään nimenomaan oppimisen arviointiin, ei persoonan, ei temperamentin eikä muiden ominaisuuksien arviointiin.

Mutta se ei tarkoita, että oppilaan persoona ja luonne pitäisi häivyttää jonnekin taakse - ihan kuin sillä ei olisi merkitystä. Vahvuuksien tunnistaminen, niistä mainitseminen, niiden esille tuominen ja korostaminen on lapselle ja nuorelle tärkeä kokemus. Se on lahja, jonka voimme lapsillemme antaa. Sydämen sopukassa itävä ja kasvava voimavara.

Ja onhan niin, että tunnistaessaan omat vahvuutensa, sitä on herkempi havaitsemaan myös toisten vahvuuksia. Näkemään hyvän toisessa. Ja sitten sitä voi vaikka oppia kehumaan toisia heidän vahvuuksistaan. Se ei ole keneltäkään pois.

#5 Steinerkoulussa on inhimillinen opetussuunnitelma

- Onko steinerkoulu niinku vaan taiteellisille lapsille?   

- No ei, kun ihan kaikille lapsille.

Se, että taidetta käytetään opetuksen metodina ei tee steinerkoulusta taidekoulua. Kyse on muusta. Ihmisen kokonaisvaltaisuudesta. Inhimillisyydestä.

Ajattelua kaikissa kouluissa on kehitetty aina. Tekemällä oppiminen on nykyään kaikissa kouluissa itsestään selvä osa opetussunnitelmaa, tavalla tai toisella. Mutta taidetta oppimisen välineenä käytetään vielä hävyttömän vähän.

Taiteella tarkoitan tässä kokemusta, elämystä, tunnetta, joka syntyy silloin kun itse tuottaa kuvia, mielikuvia, liikettä, muotoa, ääntä...

Kun opetettavaa asiaa lähestytään tarkoituksellisen monitasoisesti, niin että se puhuttelee lasta ajatuksen, tunteen ja toiminnan tasolla, se muuttuu eläväksi ja tärkeäksi. Siihen on mahdollista muodostaa suhde. Inhimillinen suhde.

Eräs nykyinen steinervanhempi kertoi kouluvalintaa tehdessään miettineensä, että ovatkohan ne toisten lapset siellä steinerkoulussa jotenkin kauhean taiteellisia ja ihan hippejä. Hänen omansa eivät ainakaan olleet.
No, miten kävi niille 'epätaiteellisille' lapsille, jotka kumminkin tulivat steinerkouluun? Hyvin. Nauttivat siitä, että saavat tehdä monenlaista. Myös kaunista.

Steinerkasvatuksen liiton nettisivuilla:

Steinerkoulun opetussuunnitelmassa painotetaan tiedon, älyn ja ajattelun lisäksi tunteen ja tahdon kehitystä. Kilpailun ja tehokkuusajattelun sijaan korostetaan yksilöllisyyttä ja mielikuvitusta.

Menetelminä muunmuassa 

• pitkäaikaiset oppilas-opettaja -suhteet

• kannustavat sanalliset oppilasarvioinnit

• monipuoliset taito- ja taideaineet

• lapsen kehityksen mukaan etenevä opetus

#2 Steinerkoulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvu

Ajattelen, että ihmisyys on koko ajan vain tärkeämpi asia pitää mielessä. Se jää yleisessä kasvatuskeskustelussa arvona jonnekin digiloikkien ja ilmiökeskeisyyden puristuksiin. Tai kokonaan unohduksiin.

Ihmisyys on niin perusjuttu, ettei sitä aina huomata puolustaa. Ja puolustusta se nykyään tarvitsee kun päätöksiä ohjaa entistä enemmän taloudelliset realiteetit. Kun ihmisiä jaetaan yhä hanakammin erilaisin ryhmiin ja kategorioihin, joilla on erilaisia oikeuksia.

Ihmisyys ja inhimillisyys. Mikä on tärkeämpää lastemme kasvatuksessa? 'Face to face' kohtaamisen taito ei ole itsestäänselvyys. Toisen ihmisen kunnoittaminen sellaisena kuin hän on - ei ole itsestäänselvyys. Ei tarvi kuin selailla hetki mediaa, niin tämä on ihan selvää. Totuus, kauneus ja hyvyys arvoina ovat yhteiskunnassamme tuupattu takaseinän 'löytölaariin' - josta vain harvat osaavat niitä etsiä...

No, mikäs vertaus tuo nyt oli? Onko steinerkoulu mielestäni 'yhteiskunnan löytölaarissa'? Ehkäpä onkin. Mutta sinne voi rohkeasti kurkistaa ja katsoa, että mitä sieltä löytyy. Voi vaikka yllättyä. Positiivisesti. Tämä blogini koittaa tietenkin osaltaan kammeta steinerkoulua eturintamaan, jonne se aatteidensa puolesta kuuluu.

Minusta steinerkoulussa on  hienoa muunmuassa se, että arvot ovat koko ajan oikeasti opetuksessa sisällä, ne eivät jää opetussuunnitelman sivuilla olevaksi sanahelinäksi. Opettajan työn pohjavirtana ei ole pelkän asiasisällön välittäminen vaan sen sisällön käyttäminen ihmisyyteen kasvattamisessa.

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2

Koulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvu. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea kykyä kunnioittaa toisia ihmisiä, luontoa ja itseä. Ihmisenä kasvaminen on varsinaisten arvojen eli totuuden, kauneuden ja hyvyyden toteutumista. Steinerkoulun kehittämistyössä lähdetään siitä, että totuudellisuus, esteettisyys ja eettisyys ovat ihmisen sivistysominaisuuksia ja hyveitä, joita kasvatuksella ja opetuksella pyritään tietoisesti vahvistamaan.

Steinerkoulussa antiikin filosofian klassiset arvot totuus, kauneus ja hyvyys painottuvat eri-ikäisten opetuksessa. Erityisesti pienen lapsen kasvulle on tärkeää perusluottamuksen tunne ja kokemus siitä, että maailma on hyvä. Lapsuus on luontaisesti myös toiminnan, leikin ja tekemisen aikaa, ja nimenomaan teoissa pyrimme hyvyyteen. Hyvyyteen kasvamisessa on suurelta osin kyse toisten huomioimisesta, vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista kyvyistä ja teoista. Rudolf Steinerin* mukaan hyvää voidaan tehdä aidosta rakkaudesta hyvää kohtaan. Alaluokkien oppilaille on tärkeätä saada vahva tuntuma maailman kauneudesta, siksi opetussuunnitelmassa ja menetelmissä korostuu taide. Erityisesti murrosiästä alkaen voimistuu omakohtainen ajattelu, joten yläluokkien pyrkimyksenä on painottaa erityisesti totuudellisuutta, arvostelukyvyn kehitystä ja ajattelun johdonmukaisuutta.
Steinerpedagogisessa kasvatustraditiossa korostuu moraalisen hyveen kehittäminen kasvatuksen tärkeimpänä tehtävänä. Taloudellisen ja mitattavan tehokkuuden sijaan kasvatus ja opetus suunnitellaan edistämään moraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden hyveitä.

 * (1979, 109–113; 1988a, 13)