#10 Traditio steinerkoulussa

Steinerkoulu on täynnä tradioita. Rippusta vaille sadassa vuodessa niitä onkin jo ehtinyt kertyä aikamoinen määrä. (Kyllä! Ensimmäisen steinerkoulun perustamisesta tulee vuonna 2019 kuluneeksi 100 vuotta!)

coachingenitori.com

Mikä steinerkoulussa on traditiota? Mitä jää, jos traditiot poistetaan?

Steinerkoulun tunnistaa traditioistaan. Estetiikasta. Juhlista. Työtavoista ja -välineistä. Ne ovat ihania! Ne ilmentävät kauniisti steinerkoulun ja päiväkodin erityistä tunnelmaa, joka on ominaista kaikille steinerkouluille ja -päiväkodeille kautta maailman. Samalla niissä elää ja välittyy pedagogiikan perustavia asioita.

Välillä on vaikea erottaa pedagogisia perinteitä toisistaan. Siis niitä jotka ovat jossain vaiheessa syntyneet käytännön vaatimuksista ja sitten periytyneet opettajasukupolvelta toiselle - niistä pedagogisista toimintamalleista jotka ovat syntyneet alkuperäisestä pedagogisesta näkemyksestä.

Sillä nämähän ovat kaiketi eri asioita? Tai ainakin voivat olla?

Pahimmillaan tradition perusta on sen toteuttajalle täysin hämärtynyt. 'Koska tämä kuuluu steinerpedagogiikkaan' ei ole mikään kovin loistava selitys. Itseasiassa se on tosi huono. Parhaimmillaan pedagoginen traditio taipuu vuosien vieriessä yhä aina uusien oppilassukupolvien käyttöön. Aina uudistuneena, ajankohtaisena ja elinvoimaisena.

waldorfstl.org

Steinerpedagogiikassa on hienoa juurikin se, että kaikella toiminnalla ja kaikilla tavoilla on olemassa mielekäs ja johdonmukainen pedagoginen peruste. Steinerpedagogiikkaan ei kuulu täyteleikki eikä mielivaltaisesti valittu toiminta. Kaikki mitä tehdään, palvelee yhtä suurta tehtävää: kokonaisvaltaista lapsen kehityksen tukemista. Myös ulkoiset traditiot.

Joillekin ihmisille nämä traditiot ovat hyvin tärkeitä. Heidän on vaikea nähdä steinerkoulua ilman värillisiä luokkia, goetheanisia kulmia, neulottuja huilupusseja. Mutta vaikka tradioihin voidaan tukeutua, niin nostalgiassa ei kannata jäädä elämään. Ulkoisista muodoista ja tavoista ei saa tulla kankeita kaavoja. Joskus hiukan huvittaa, kuinka uskollisesti eri puolilla maailmaa steinerkouluissa on käytössä samat jutut. Voisiko joku lanseerata jotakin uutta ja omaa - vai onko turha lähteä keksimään pyörää uudelleen?

Voimakas traditio tekee steinerkoulun uudistamisesta välillä haasteellista ja varmastikin hyvin hidasta. Jos ja kun joku tekee toisin - niin heti joku on kysymässä: onko se sitten enää steinerpedagogiikkaa? Muutoksen tekijän on osattava perustella toimintansa - jopa paremmin kuin perinnettä noudattavan. Tosin, kun uusi toimintatapa on sitten toteutettu pari kertaa - niin sitä on tehty 'aina' (hiukan kärjistäen). Tämän päivän steinerpedagogiikka elää ihan erilaisessa maailmassa kuin 100 vuotta sitten. Jopa ero parin kymmenen vuoden takaiseen maailmaan on huima. Mutta moni perusasia on silti sama...

Sitä todellakin sietää miettiä, että mitä jää, kun ulkoiset traditiot poistetaan? Oppilas ja opettaja. Oppilaan ja opettajan välinen suhde. Oppilaan ja opettajan välillä tapahtuva vuorovaikutus. Oppilaiden välillä tapahtuva vuorovaikutus.

Steinerkoulu voi toimia plataanipuun alla, slummissa, jurtassa... Steinerkoulun tärkein oppimisympäristö on opettaja, opettajan luoma sosiaalinen tila, jossa opitaan. Siinä tilassa tapahtuu kasvatuksen taide. Kouluvuosien edetessä kaikki oppilaat osallistuvat yhä aktiivisemmin yhteisen sosiaalisen tilan - yhteisön - hoitoon. 

Kun se on kunnossa, kaikki muu onkin sitten huikeata ekstraa.
Ja siitä on hyvä ponnistaa tulevaisuuteen.

"Maailman steinerkouluissa - 90 vuotta steinerpedagogiikkaa"

Tässä filmi- ja kuvakoosteessa näkyy riemastuttavalla tavalla steinerkoulujen traditiot - kuinka ne näkyvät maailman erilaisiin kulttuuritraditioihin sulatuneena.

Filmin on koostanut Steinerkasvatuksen liitto vuonna 2009

#2 Steinerkoulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvu

Ajattelen, että ihmisyys on koko ajan vain tärkeämpi asia pitää mielessä. Se jää yleisessä kasvatuskeskustelussa arvona jonnekin digiloikkien ja ilmiökeskeisyyden puristuksiin. Tai kokonaan unohduksiin.

Ihmisyys on niin perusjuttu, ettei sitä aina huomata puolustaa. Ja puolustusta se nykyään tarvitsee kun päätöksiä ohjaa entistä enemmän taloudelliset realiteetit. Kun ihmisiä jaetaan yhä hanakammin erilaisin ryhmiin ja kategorioihin, joilla on erilaisia oikeuksia.

Ihmisyys ja inhimillisyys. Mikä on tärkeämpää lastemme kasvatuksessa? 'Face to face' kohtaamisen taito ei ole itsestäänselvyys. Toisen ihmisen kunnoittaminen sellaisena kuin hän on - ei ole itsestäänselvyys. Ei tarvi kuin selailla hetki mediaa, niin tämä on ihan selvää. Totuus, kauneus ja hyvyys arvoina ovat yhteiskunnassamme tuupattu takaseinän 'löytölaariin' - josta vain harvat osaavat niitä etsiä...

No, mikäs vertaus tuo nyt oli? Onko steinerkoulu mielestäni 'yhteiskunnan löytölaarissa'? Ehkäpä onkin. Mutta sinne voi rohkeasti kurkistaa ja katsoa, että mitä sieltä löytyy. Voi vaikka yllättyä. Positiivisesti. Tämä blogini koittaa tietenkin osaltaan kammeta steinerkoulua eturintamaan, jonne se aatteidensa puolesta kuuluu.

Minusta steinerkoulussa on  hienoa muunmuassa se, että arvot ovat koko ajan oikeasti opetuksessa sisällä, ne eivät jää opetussuunnitelman sivuilla olevaksi sanahelinäksi. Opettajan työn pohjavirtana ei ole pelkän asiasisällön välittäminen vaan sen sisällön käyttäminen ihmisyyteen kasvattamisessa.

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2

Koulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvu. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea kykyä kunnioittaa toisia ihmisiä, luontoa ja itseä. Ihmisenä kasvaminen on varsinaisten arvojen eli totuuden, kauneuden ja hyvyyden toteutumista. Steinerkoulun kehittämistyössä lähdetään siitä, että totuudellisuus, esteettisyys ja eettisyys ovat ihmisen sivistysominaisuuksia ja hyveitä, joita kasvatuksella ja opetuksella pyritään tietoisesti vahvistamaan.

Steinerkoulussa antiikin filosofian klassiset arvot totuus, kauneus ja hyvyys painottuvat eri-ikäisten opetuksessa. Erityisesti pienen lapsen kasvulle on tärkeää perusluottamuksen tunne ja kokemus siitä, että maailma on hyvä. Lapsuus on luontaisesti myös toiminnan, leikin ja tekemisen aikaa, ja nimenomaan teoissa pyrimme hyvyyteen. Hyvyyteen kasvamisessa on suurelta osin kyse toisten huomioimisesta, vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista kyvyistä ja teoista. Rudolf Steinerin* mukaan hyvää voidaan tehdä aidosta rakkaudesta hyvää kohtaan. Alaluokkien oppilaille on tärkeätä saada vahva tuntuma maailman kauneudesta, siksi opetussuunnitelmassa ja menetelmissä korostuu taide. Erityisesti murrosiästä alkaen voimistuu omakohtainen ajattelu, joten yläluokkien pyrkimyksenä on painottaa erityisesti totuudellisuutta, arvostelukyvyn kehitystä ja ajattelun johdonmukaisuutta.
Steinerpedagogisessa kasvatustraditiossa korostuu moraalisen hyveen kehittäminen kasvatuksen tärkeimpänä tehtävänä. Taloudellisen ja mitattavan tehokkuuden sijaan kasvatus ja opetus suunnitellaan edistämään moraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden hyveitä.

 * (1979, 109–113; 1988a, 13)